Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry
SVK Jäsenille

Turvallisesti teräsjäällä

Heipparallaa!

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää ja onnea Suomi 99 vuotta. Itsenäisyyspäivän kunniaksi päätimme lähteä mökille katsomaan löytyykö jo jäätä. Kyllä löytyi. Tärkeää jäätilanteen selvittämisessä on oikeat välineet.

ipaiva6

Mitä tärkeitä välineitä kuvasta löytyykään? Meillä oli mukana kaikki hyödylliset välineet, jotta jäällä uskaltaa kulkea huoletta.  Matka jäälle aloitettiin testaamalla meneekö koitinkeppi jäästä läpi. Tässä tapauksessa ei mennyt ja uskallettiin mennä pikkuhiljaa eteenpäin. Kun olimme mennet vähän eteenpäin kairasimme jäähän reiän ja katsoimme kuinka paksu jää on. Yleensä  noin 5 cm jää kestää ihmisen painon, mutta 10 cm on hyvä olla, eikä teräsjää varmasti petä. Varusteina on hyvä olla myös naskalit, varsinkin jos liikkuu yksin. Heittoliina on hyvä olla mukana, jos liikkuu jäällä isommalla porukalla.

ipaiva4

Kun jään kestävyys oli varmistettu, oli mielettömän ihanaa luistella ja katsella maisemia, tietenkin naskalit kaulassa koko ajan.

itsepaisyyspaiva

Rannassa pystyi bongailemaan myös kaloja kirkkaan jään lävitse. Kuvassa ei näy kalaa, mutta pohja hyvinkin.

ipaiva2

Pilkkiminen kirkkaalla jäällä on hienoa, sillä voit omin silmin nähdä kalan tarttumisen pilkkiin. Tänäänkin sitä päästiin ihmettelemään ja päivän ainoan saaliin kalasti Äiti Rautanen.

ipaiva3

Tältä näytti maisema päivälevon aikana…

ipaiva1

Ja tältä näytettiin päivälevolla…

ipaiva10

Jää oli uskomattoman sileää, kyllä kelpasi luistella ja nauttia auringosta.

ipaiva9

Terkut Rautasen sisarilta. Näihin kuviin ja tunnelmiin on kiva päättää tämä päivä. Rauhaisaa Joulun odotusta.

Terkuin,

ipaiva8

Kommentit


Kalatietoutta ja taitoa toimintakisoissa

Heips!

 

Aikalailla kuukausi takaperin oli taas mun viikonlopun ohjelmassa perinteiset SM-toimintakisat. Tällä kertaa kisat kisattiin Kangasniemessä, lähellä Mikkeliä.

Perinteisesti kisoissa on kuusi lajia, joista viisi tiedetään etukäteen ja yksi on yllätyksenä joukkueille. Näihin viiteen lajiin kuuluu: tietokilpailu, kalaviesti, taitoviesti, kalantunnistus ja casting.

Tietokilpailussa on yleensä kymmenen kala-aiheista kysymystä, joihin joukkueet yrittävät vastata parhaansa mukaan.

Kalaviestissä tarkoituksena on onkia vuoron perään mahdollisimman paljon kalaa. Joskus saatetaan hakea isointa kalaa ja joskus taas kalojen yhteispaino ratkaisee.

 

tokikalav

Taitoviestissä puolestaan kilpailu jaetaan joukkueen kesken kolmeen täysin erilaiseen osaan. Ensimmäisessä osassa joku joukkueesta kasaa onkilaitteen, toinen käy onkimassa kalan ja kolmas puolestaan perkaa saadun kalan.

Kalantunnistuksessa joukkueen on tarkoitus tunnistaa mahdollisimman monta kalalajia. Kilpailussa on yleensä niin, että väärästä vastauksesta saa miinuspisteen, siispä vastauksesta pitää olla ihan varma.

tokitunnistus

Castingissa eli tarkkuusheitossa jokainen kilpailija heittää heittopainolla tai perholla mahdollisimman tarkasti maalitauluun. Maalitauluna on iso matto maassa, jossa on pisteet 4,6,8,10 🙂 Mun omasta mielestä tämä on ehdottomasti haastavin osakilpailu, ihan vaan, koska paineet on jäätävän kovat, kun muut ympärillä katsoo sun suoritusta. Yleensä casting on myös aika ratkaiseva osakilpailu sijoitusten suhteen. Mutta jostain syystä tää on silti aina hauskinta.

tokijr4

Tänä vuonna yllätyslajina oli heittokalastusta veneestä. Tämä oli myös hauska osakilpailu. Ainoa ongelma oli veneen paikoillaan pitäminen, koska tuuli oli kova. Muutama joukkue sai kalaa, mutta aika moni taisi jäädä ilman.

tokionki

Parasta näissä kisoissa on aina se yhteishenki ja kaverit. Monia näkee vaan sen kerran vuodessa, joten kaikkia on aina huikeen kiva nähdä. Kiitos siis kilpailijoille, toimitsijoille ja kokille. Tiedättekös mitä!! Nää oli mun viimeiset kisat kilpailijana, enää en voi osallistua joukkueeseen, kun kahdeksantoista vuotta tuli mittariin. Ehkä seuraavaks sitten joukkueenjohtajana, never know..

tokijr

Voittajajoukkue oli tänä vuonna Kaakkois-Suomi 1, hopealla oli Häme 2 ja pronssilla Etelä-Savo 2!!

 

Ihanaa syksyn alkua! Muistetaan nauttia ihanista ilmoista 🙂

-Eerika

 

Kommentit


Tässä mun juttu. Mikä on sun juttu?

Heippa!

Edellisessä postauksessani kerroin teille, että luvassa on kiireinen kesä. Siispä minulle on tärkeää käyttää kaikki ylimääräinen aika hyödyksi.

Äidilläni on tapana lähteä aina aamuisin mökillä ollessamme soutulenkille. Viime viikolla hyppäsin  mukaan kyytiin (lisäpainoksi) seuraksi. Ja tietenkin vapa oli matkassa. Siinä saatiin taas kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Sain seurata kaunista aamua ja luonnon heräämistä, nauttia auringosta ja ennen kaikkea kalastaa samalla. Tälläiset pienet jutut tekevät mun arjesta paljon kevyempää ja mukavampaa.

eepihauki

(Vaikka nyt kylmä onkin, niin tää ei ole tämän kesän kuva;) Kuva syksyltä 2014, jos oikein muistan)

Haluaisin kuulla myös millainen kalastus tekee teidän arjesta kevyempää ja mukavampaa?

Kommentoikaa alle kuvan kanssa tai ilman, että mikä on just sun arkea keventävää kalastusta. Ja hei, tietenkin palkintoja jaossa. Kahdelle parhaalle lähetän Lotto-lippa vuosiuistimen. Aikaa osallistua kilpailuun on koko heinäkuun ajan.

Kuullaan taas!

-Eerika

Kommentit


Luvat kunnossa?

Moikka!

Pari viikkoa sitten täytin kahdeksantoista (?!). Tiedättekö mitä se tarkoittaa? Sitä, että mä joudun ensimmäistä kertaa elämässäni ostamaan kalastusluvat. Tein sen juuri äsken ja se yllätti miten helppoa onkaan.

Tässä teille uusille kalastajille tai muillekkin kahdeksantoista vuotta täyttäneille, ohjeet lupien hankintaan.

  1. Ensimmäisenä, etsi sivusto nimeltä www.eraluvat.fi
  2. Etsi sivustolta kohta, jossa lukee ”Kalastus” ja sen alapuolelta kohta ”Kalastonhoitomaksu”
  3. Skrollaa sivun alaosaan ja siirry verkkokauppaan (jos haluat ostaa netistä)
  4.  Sen jälkeen tehdään tunnukset kyseisille sivuille ja edetään vaihe vaiheelta tilaukseen ja maksamiseen jne.

Niin kuin mainitsinkin, lupien hankinnan helppous yllätti mut. Luvan saa tulostettua, mutta lisäksi sen saa näppärästi sähköpostiin. Sieltä se ei ainakaan voi hukkua. Netistä löydät myös ohjeet, missä lupa ei ole voimassa.

Mulla on luvassa todella, todella kiireinen kesä. Töitä, remonttia ja lukemista ylioppilaskirjoituksiin. Mukaan mahtuu myös ehdottomasti mökkeilyä sekä kalastusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yllä pikku Eerika Norjassa. Vuosi oli 2006, eli tasan 10 vuotta sitten.

Nyt mä lähden töihin. Nauttikaahan te auringosta!

Kesäterkuin E

Kommentit


Kevätjäillä

Heippa!

Täälä Etelä-Suomessa pilkkikausi alkaa olla jo ohitse ja kevättä odotellaan jo innoissaan. Pohjoisissa pilkkikausi on vasta aluillaan. Palataanpa vielä meidän Pääsiäisen pilkkireissuun.

 

kevätpilkki

Meillä on siis mökki tuossa Vesilahdessa ja käytiin Pääsiäisenä sielä loimuttamassa lohta ja hieman pilkkimässä. Pilkkiminen on kyllä kivaa, koska siinä pääsee tuntemaan kaikki tärpt niin hyvin. Mukana menossa oli minä ja muutama muu jonka bongaatte kuvista (paitsi iskän joka toimi kuvaajana, kun me poseerattiin). Tuolle Pääsiäissunnuntaille sattui aivan mielettömän aurinkoinen päivä, joten lämmin oli paikoissa, joissa ei tuullut. Välillä tuntui että lähtee lentoon, kun tuuli niin kovaa. Alla olevasta kuvasta näette millaista meillä oikeasti oli.

tilannekuva

Minä tietenkin poseeraamassa (taas), pikkuveli säätää jotain ihan omaansa ja äiti nauttii auringosta. Kaikenkaikkiaan reissu oli mukava, vaikka saalista pilkkimällä ei saatukkaan. Ja koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa niin alla vielä kuvia. Oikein ihanaa tulevaa viikkoa ja malttakaahan odottaa, että jäät sulavat. P.s. Tän kuun loppuun asti on aikaa käydä Fisuun-Facebook sivuilla äänestämässä suosikki Lotto-lippaa. Käykäähän ihmeessä äänestämässä! Linkki: https://www.facebook.com/fisuun/photos/?tab=album&album_id=1176653599021119

-Eerika

mummu

Mummukin pääsi pitkästä aikaa pilkkimään.

maisema

 

lohi

 

maisema1

Kommentit


Visiitti Vihavuodenkoskella

Moikka!

Muutama viikko sitten olin mummulassa kylässä. Käväisimme samalla myös perinteisesti Vihavuoden koskella.

kuvaviha

 

Vihavuodenkosken ympärille sijoittuu vanha ja kaunis miljöö. Vihavuosi on tunnettu 1923 vuonna perustetusta Maulan veljesten sahasta. Enään saha ei ole toiminnassa. Vihavuoden koskessa on myös mahdollista kalastaa. Erilliset luvat hankitaan Vihavuosi-yhdistykseltä. Lupiin liittyy myös muutama rajoitus. Luvat on hankittava koko kosken alueelle ja koskessa saa kalastaa vain kolme henkilöä kerrallaan.

eepiviha2016

Koskesta kalastetaan eniten taimenta. Kosken alajuoksulla olevalla laiturilla on myös runsaasti hurjan isoja säyneitä, mutta laiturilta ei saa kalastaa. Nyt kun kävimme, ei laiturin vierellä näkynyt yhtäkään säynettä. Itse en ikinä ole Vihavuoden koskessa kalastanut.

Sahan yhteydessä on myös ihana pieni koskikahvio, jos nälkä tai jano pääsee yllättämään. Vihavuosi on perheystävällinen ja kiva retkikohde vaikka kesäksi. Kesäisin ja syksyisin Vihavuodessa järjestetään erilaisia tapahtumia, kuten herkkujen yö, jossa tarjolla on mm. villisikaa.  Suosittelen lämpimästi. Itse haluaisin tulevana kesänä taas veneillä sinne.

Viime tiistaina sain vanhempiani Karibialta kotiin. Sillä kerroin, että seuraavasta päivityksestä saattaa löytyä muutama aurinkoinen kalakuva. 😉

Hei oikein huippua viikkoa kaikille ja palaillaan taas mahdollisimman pian.

 


Kalanamia

Hellurei ja hellät tunteet!

Tänään on aihetta juhlaan kolmesta syystä,

1) Loppiainen ja viimeinen lomapäivä.

2) Nuoret jellonat, jeee!!!!

3) Jäät ja pakkaset on vihdoin täälä ja pilkkikausi voi alkaa.

Palataan Loppiaisen kunniaksi vielä hetkeksi Jouluisiin tunnelmiin…

joulu1

 

Nam! Näihin ei ikinä kyllästy… Yllä kuvaa meidän kalapöydästä. Kaikki kalaherkut on hyviä, mutta tänäkin vuonna esille nousee muutama suosikki ylitse muiden. Kylmäsavulohi, se on se mun juttu. Mielestäni raaka kala on hyvää, oli se sitten graavia tai kylmäsavulohta. Pienenpänä meidän Joulupöydästä ei löytynyt ollenkaan kylmäsavulohta, mutta muutaman viimeisen vuoden aikana se on voittanut kaikkien suosion. Graavia tykkään laittaa tuoreen ruisleivän päälle, mutta kylmäsavulohesta pidän sellaisenaan. Kuvassa oleva graavi (ylempänä) on iskän itse Tenolta kalastama ja graavaama. Kylmäsavulohi oli puolestaan iskän tutun valmistamaa.

Kuvassa näkyy myös mun toinen ehdoton lemppari… mäti. Se on melkeinpä aina mun ykkössuosikki. Tänä vuonna pöydästä löytyi itsepyydettyä muikunmätiä Puulalta.

joulu2

Joka vuosi pöydästämme löytyy jotakin silakkaa. Tänä vuonna molemmat olivat Itämeren silakkaa, toinen tillillä ja toinen sinapilla maustettu. Kalapöytään kuuluu aina myös kananmunat lohitahnalla sekä tietenkin perunat. Lisäksi pöydästä löytyi extrana mummun tekemää porosalaattia.

kuhanpuin1

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille! Kuullaan taas.

-E

Kommentit


Bloggarin terkut

Heipsan!

Lupasin teille edellisessä postauksessa, että tuon (sateisen) talven keskelle elokuista ihanaa aurinkoa.

13. Elokuuta

Heti aamusta aikaseen mulla oli herätyskello (harvinaista kesällä) soimassa. Eikä suotta. Meille oli tulossa kylään mökille Lempäälän-Vesilahden sanomien toimittaja. Suunnitelmissa oli siis jutun tekeminen mistäs muustakaan, kun mun bloggaamisesta juurikin tänne.

Vedin vaatteet niskaan ja hiukset kiinni ja lähdin käynnistelemään moottorivenettä. Onneksi ulkona oli ihanan aurinkoinen aamu. Olin jo edellisenä iltana katsonut kaikki valmiiksi seuraavaan aamuun. Käynnistin moottorin ja lähdin ajamaan kohti rantaa. Olimme sopineet toimittajan kanssa, että tulen häntä hieman vastaan. Niinpä jännityksissäni odottelin, kunnes auto kurvasi mökkirantaamme.

Toimittaja oli oikein mukava ja jännitys kaikkosi heti pois. Kävimme ensin kokemassa rapumerrat, joista onneksi tuli aika monta rapua. Rapumertojen nosto on jännittävää ja tässä tilanteessa vielä jännittävämpää. Yleensä mertaa nostaessa tunnen painosta, että onko siellä rapuja, tosin välillä arvaus saattaa mennä ihan pieleen.

Rapumerrat koettuamme lähdimme kohti mökkiämme, jossa minusta tehtiin haastattelu. Ennen sitä veimme toki ravut sumppuun. Olen ollut ennenkin haastatteluissa, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun yksin minusta tehtiin juttu.

RapunaisetJR100

Toimittaja kyseli kalastusharrastuksestani ja tietysti tänne bloggaamisesta. Mieleisin kysymys taisi olla, kun sai vapaasti kertoa jonkun oman kalajutun. Kerroin, mistäs muustakaan, kun meidän isänpäivä reissusta kalaan. Jos olette missanneet sen tarinan niin käykääpä lukemassa edellisistä postauksista.

On jotenkin ihan mieletöntä kuulla, että oikeasti monet ihmiset ovat lukeneet blogiani. Haastattelu meni oikein hyvin, ja loppua kohden innostuin vain aina enemmän ja enemmän. Juttu oli aika nopeasti pulkassa ja lähdin viemään toimittajaa rantaan. Toimittajan lähdettyä ajoin hymyssä suin takaisin mökille, sillä päivä oli alkanut erikoisen hyvin ja jatkui samoilla mielin sillä lähdimme mökiltä veneilemään koko perheen voimin kohti Särkänniemeä. Voin kertoa, että illalla oli pää sekaisin sekä aamun tapahtumista, että huvipuiston laitteiden ansiosta.

Tässä vielä linkki juttuun:  http://lvs.fi/2015/08/19/eerika-bloggaa-kalasaaliistaan/

 

punaiset

 

 

 

Tiedättekö mitä… Kolme yötä Jouluun on… Vielä muutaman päivän saamme odotella Joulun tuloa. Seuraava postaus onkin sitten meidän joulupöydän kalaherkuista. Ja muistattehan, että punaisen väriset ravut koristavat myös komeasti joulupöytää. 😉

 

 

Hyvää Joulunodotusta kaikille ja kuullaan taas pian! 🙂

Terkuin Eerika-tonttu

Kommentit


Kaipuu kalaan

Heippa!

Kääk, pitkästä aikaa. Mulla on ollut aivan hullun kiireinen syksy. Arvatkaas mitä… mä sain töitä ja sielä oon viikonloput viettänyt. Ajatelkaa, nyt on jo marraskuun puoliväli ja tuntuu, kun kesä olis ollut ihan just. Saas nähdä, koska saadaan järviin jäät ja päästään pilkille. JEEEE!! Sitä odotellessa.

Iskä vietti viimeviikon kaukana jäisistä järvistä, sillä hän oli vetämässä Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestön lehden lukijamatkaa, missäs muuallakaan, kun Teneriffalla. Arvatkaapa vaan kuka oli kateudesta vihreä koko viikon ja edelleen? 😉

Iskä oli siis koko viikon sielä lämpöisessä. Viikon aikana iskä lähetteli meille kuvia tänne Suomeen, kaloista ja maisemista. Neljä wahoota, dorado, rauskuja, barracudia ja muita kaloja reissulla oli saatu. Yksi rauskuista oli kuulemma ollut ihan mielettömän iso jättiläisrausku, joka painoi noin 150 kiloa. Teneriffan saarelta he olivat tehneet parin päivän reissun El Hierron saarelle, joista osa kaloista siis saatiin. El Hierron saarea on pidetty joskus maailman laitana, josta Columbuskin aikanaan lähti purjehtimaan ja samalla reissulla löysi Amerikan.

Alla parhaita paloja heidän matkaltaan.

Wahoot eli raitamakrillit. Suurempi 35 kg.                                                                    Wahoot eli raitamakrillit. Suurempi 35 kg.

Kalahierro                                                                          Yökalasta tuli erikoisia kaloja. Hui.

 

maisemahierro                                                            Maisemia El Hierron saarelta. Aika upean näköstä, vai mitä!

Nyt kaikki tarkkana. Vapaa-ajankalastajien lehdellä on käynnissä, vuosiuistin niminen kilpailu. Kilpailun ideana on suunnitella omanvärinen Lottolippa. Parhaat pääsevät jatkoon, ja voittajan suunnitelmasta tuotetaan tietty määrä uistimia. Kilpailu on suunnattu alle 18-vuotiaille. Pienenä aina osallistuin vastaavanlaiseen Vuosivaappu kilpailuun, mutta vielä ei ole voitto tärpännyt. Kannattaa ehdottomasti osallistua kisaan ja muistakaahan mainostaa myös kavereillenne. Kisa löytyyy Fisuun-nettisivujen kilpailut osiosta.

Lotto

http://www.fisuun.fi/tapahtumat/kisat/varita-unelmiesi-lotto-lippa

 

Voin jo etukäteen paljastaa, että pian on tulossa postausta viime kesän elokuisesta, aurinkoisesta aamusta. Stay tuned!  😉

-E

 

 

 

Kommentit


Tulisia tunteita SM-toimintakisoissa

Heippa!

Tasan kolme viikkoa sitten olin kilpailemassa SM-toimintakisoissa Sipoossa. Kisat järjestetään joka vuosi ja minulle nämä olivat neljännet kisat.

Kilpailuissa on joka vuosi kaiken kaikkiaan kuusi osakilpailua, joista viisi on jo ennestään tuttuja ja yksi yllätys. Tänä vuonna mukana oli kahdeksan joukkuetta.

Perjantaina kaikki joukkueet saapuivat kilpailupaikalle. Kisat järjestettiin siis Sipoossa Joensuuntilalla, joka sijaitsee meren rannalla. Osa meistä nukkui teltassa ja osa päiväkodin tiloissa. Valinnanvaraa siis oli. Piha-alueet olivat valtavat, mikä on tietysti kiva juttu.

Perjantai-iltana pelattiin jo hikipäässä jalkapalloa, käytiin MERESSÄ uimassa ja Aliastakin jo kerettiin pelaamaan.

Hämeestä kilpailemassa oli kaksi joukkuetta, joista toisessa mä olin mukana. Meidän joukkue oli tyttöjoukkue johon kuului, myös Sofie ja Iida. Meillä siis energiaa riitti ;).

Lauantai aamuna ennen kisojen alkua saatiin tyttöjen kanssa idea, että vedetään semmoset ”kisamaalaukset” meidän joukkueelle.

Niinpä me vedettiin sitten kultaset ja hopeet maalit poskiin.

tokieepi2

Ensimmäinen osakilpailu oli tietokisa. Ennen kisaa oli pientä jännitystä ilmassa, mutta onneksi saatiin      kisailla joukkueena, eikä yksikseen. Tietokisassa oli kaikkiaan kymmenen kysymystä, ja siitä kuinka meillä    meni, ei sen enempää.

 

Toisena lajina oli hullun jännittävä taitoviesti. Taitoviestissä yksi joukkueesta kasaa onkilaitteen, yksi  kalastaa kalan ja yksi perkaa kalan. Tässä kisassa melkeinpä nopeus ratkaisee. Oltiin etukäteen tyttöjen  kanssa sovittu, että kuka tekee minkäkin osuuden. Sofie rakensi, Iida kalasti ja mä perkasin. Meitä jännitti  niin sanoinkuvaamattoman paljon, ennen tätä kisaa. Eniten jännitti oman osuuden hoitaminen ja tietysti  miten koko joukkueella menee.  Tää laji ei tänä vuonna ollut ihan meidän vahvuuksia.

tokieepi3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kolmas laji, joka oli niin sanottu yllätyslaji, oli geokätköily/suunnistus, jossa maaliintultaessa piti osata mennä oikein merimerkeistä tehty rata. Mukaan saatiin kartta ja navigaattori. Oltiin jo ennen kisaa, että voi moro, tää suunnistus ei oo meiän vahvuuksia, mutta täysillä silti vedetään. Me oltiin ensimmäiset lähtövuorossa. Heti, kun aika lähti käyntiin lähettiin pinkomaan kohti ensimmäistä kätköä. Juostiin hullunkiilto silmissä kohti rasteja, ja kiipeiltiin alas ja ylös ties minkälaisia rotkon reunoja ja kallioita niin, että hiki valui otsaa pitkin. Yhtä rastia ei löydetty, joten päätettiin aikasakosta huolimatta skipata se kokonaaan ja juosta maaliin. Se tunne, kun saavuttiin siihen merimerkki radalle, oli kaamee. Oltiin kaikki ihan sekasin, mukaanlukien navigaattori, joten rata ei mennyt ihan putkeen. Mutta ei voi sanoo, etteikö oltais yritetty. Ja oli ihan kiva kokeilla, jotain uutta ja erilaista.

 

Neljäs ja päivän viimeinen laji oli kalantunnistus. Tässä kisassa, ainakaan mua ei kummemmin jännittänyt, johtui varmaan siitä, että kaiken sai tehdä rauhassa ilman mitään kiirettä. Oltiin viimesiä lähtijöitä tässä kisassa. Kun tiesi jonkun kalan, sai yhden pisteen ja jos, joku arvaus meni väärin, menetti yhden pisteen. Sovittiin etukäteen, että jos ei olla varmoja niin ei laiteta mitään, koska siitä ei menetä pisteitä. Yhteistyössä pohdittiin ja tunnistettiin erilaisia kaloja. Se kannatti, sillä tässä kisassa pärjättiin hyvin.

tokieepi4

Ensimmäinen kisapäivä oli ohi ja toinen vielä edessä. Lauantai illalla oli kaikenlaista rentoa ohjelmaa luvassa. Kaikki, jotka halusivat, saivat lähteä merelle jigailemaan. Itse jäätiin saunomaan ja pelailemaan junior monopolia. Illalla vietettiin Venetsialaisia, joten ihmisiä oli paljon ja luvassa oli tuliesitys sun muuta. Ilta oli hauska ja erityisesti nauruntäyteinen. Vai mitä 😉

tokieepi6

Sunnuntai-aamuna kisat alkoi heti aamupalan jälkeen. Viidentenä lajina oli luvassa onkiviesti. Kisassa yksi joukkueesta aloittaa onkimisen ja, kun saadaan kala viedään se pussiin, jolloin seuraava saa lähteä kalastamaan jne. Tässä(kin) kisassa, kaikki juoksi niin kovaa, kun jaloistaan pääsi. Välillä ihan nauratti, kun pikkveljeni kanssa samaan aikaan satuttiin juoksemaan, kuinka kovaa jouksukisaa silloin käytiin. Koska kalan paino ratkaisi, yritettiin saada mahdollisimman isoja kaloja. Tunnin kun oli juoksennellut, niin voin sanoo, että jalat oli sprinteistä aikas hapoilla. Mutta kannatti juosta, sillä tässä osakilpailussa tultiin toisiksi.

tokieepioikee7

Oli viimisen osakilpailun aika. Siinä kohdassa tiedettiin jo, että mitalleille ei päästäis, mutta vielä voitais vähän nousta. Luvassa oli casting eli tarkkuusheitto. Kaikilla oli oma heittovuoro, jolloin kukin yrititti kolmelta eri matkalta osua tietenkin mahdollisimman hyvin. Oli hienoa nähdä kuinka hyvin oman joukkueen tytöt heitteli ja kuinka hienosti kaikki joukkueet heitti. Ja taas sai sisko olla niiiiiin ylpeä pikkuveikastaan, joka heitti niin hienosti kaikilta kolmelta matkalta kympin! Tämä oli historian toinen kerta, kun osumia kymppiin tuli kolme.

Sitten olikin jo palkintojen jaon aika. Kahdeksanneksi tuli Etelä-Suomi 3, seitsemänneksi meidän tiimi eli Häme 2, kuudenneksi Etelä-Suomi 2, viidenneksi Kaakkois-Suomi, neljänneksi Lounais-Suomi, kolmanneksi Häme1, toiseksi Etelä-Suomi 1 ja voiton vei Etelä-Savo. Oli TAAS kerran niin kivat kisat, että innolla odottelen jo ensi vuotta. Vielä kerran onnittelut mitalisteille ja kiitos ja kumarrus järjestäjille sekä kilpailijoille.

tokieepi5

 

Terkuin Eerika

Kommentit