Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry
SVK Jäsenille

Tunnelmia Fisuun-leiriltä

Heipsan!

 

Koulut on taas saatu käyntiin ja loma meni todella nopeasti. Edellisessä tekstissä kerroin lähteväni Fisuun-kalastusleirille. Nyt kerron teille meidän hauskasta leiristä, jolla olin toisena ohjaajana. Fisuun-leiri järjestettiin Kuortaneella, hiippakuntakartanossa. Tilat olivat kaikinpuolin hyvät, erityisesti piha-alue oli todella laaja ja upea. Mukana oli kaikkiaan 14 leiriläistä. Lisäksi mukana oli yksi koiruus.

Ensimmäisenä päivänä matkasin junalla Seinäjoelle ja sieltä edelleen Kuortaneelle. Ilta sujui rattoisasti saunoen ja kalastaen, sekä tietysti tutustuen leiriläisiin.

Ensimmäisenä aamuna niin leiriläiset, kuin ohjaajatkin heräsivät aamupalalle ”pirteinä kuin peipposet” (pientä unihiekkaa silmissä oli  havaittavissa).  Aamupalan jälkeen ohjelmassa oli pelisääntöjen läpikäymistä ja solmujen opettelua. Olin menossa rantaan kertomaan, että mihin kokoonnutaan, kunnes vastaani tepasteli muutama reipas leiriläinen, joista toinen toteaa, että ”Tolla on koukku päässä.” En aluksi meenannut uskoa silmiäni, että voiko tää olla edes mahdollista. No toinen ohjaaja Juha Ojaharju lähti viemään potilasta terkkariin ja minä jäin opettamaan solmuja ja erityisesti kertaamaan pelisääntöjä. Voitte varmasti arvata, että ensimmäinen sääntö oli: Katso ettei ole kaveria takana, kun heität virvelillä. Solmujen tekeminen ei ole ihan mun vahvinta osa-aluetta, mutta hyvin pärjättiin, vaikka aluksi vähän epäilyttikin. Potilaskin saapui pian terkkarista, koukku mukanaan, mutta ei onneksi enään päässä.

Iltapäivällä ohjelmassa oli onkikilpailu, jossa onkimisaikaa oli kaksi tuntia. Aika hujahti äkkiä, myös kilpailijoiden mielestä. Leiriläiset ottivat kilpailun tosissaan ainakin ensimmäisen tunnin ajan. Toisen tunnin aikana havaittavissa oli pientä keskittymisen puutetta, mutta se on tietenkin ihan ymmärrettävää, nimimerkillä kokemusta on ;). Sillä välin, kun leiriläiset onkivat ahkerasti, kerkesin itsekkin kokeilla kalastusta kajakista. Saalista en saanut, mutta mitä pienistä. Kun tulin takaisin kalasta, näin kuinka osa kilpailijoista oli kahlannut polviaan myöten veteen, jossa viettivät kokonaisen kaksi tuntia. Pojille huikkasin, että ei enään ole kauheesti aikaa jäljellä, johon pojat olivat tyytyväisiä, koska ei se vesi ihan hurjan lämpöistä ollut.

Yksi poika puolestaan oli keksinyt viedä tuolin veteen.teemu

vesi

 

jännääää

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kilpailussa palkittiin isoimman kalan saaja sekä tietysti voittaja, jolla oli pisin kalajono. Alla olevassa kuvassa pojat asettelevat kaloja jonoihin.

voittaja

 

 

Kilpailun jälkeen leiri jatkui rennosti kalastellen, saunoen, pingistä pelaillen, sekä grillaillen. Tää ohjaaja oli kyllä illalla niin väsynyt, mutta aivan mahtava päivä oli takana.

 

Heti seuraavana aamuna meille kertoi ja näytti kilpaongintaa, Tero Kankaanpää. Hienosti leiriläiset jaksoivat kuunnella. Kaikki, jotka halusivat, saivat kokeilla mäskin ampumista ritsalla. Se sujui yllättävän hienosti.

onki

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Leiriläiset olivat todella innokkaita kalastajia, ja olisivat olleet koko ajan vain kalassa. Se oli upeaa nähdä, kuinka nuoret olivat oikeasti niin kiinnostuneita siitä.

Illemmalla Kuortaneen ympäristöpäällikkö Jukka Kotola kertoi meille Kuortane järvestä. Leiriläiset osasivat heittää hyviä kysymyksiä Jukalle.

 

 

Toinen päivä sujui rauhallisissa merkeissä. Pelasimme myös kovia pingisturnauksia. Voin sanoa, että siinä leiriläiset kyllä nöyryytti tätä ohjaajaa. Ei vaan, hauskaa oli.

 

 

Viimeinen aamu kului todella nopeasti siivoillen. Leirin lopuksi palkitsimme koko leirin isoimman kalan saaneen, sekä ahkerimman kalastajan. Leirin aikana kaikki leriläiset saivat Waken lahjoittamat jigirasiat sekä Rapalan lahjoittamat uistimet.

Leiri oli kaikinpuolin onnistunut, kun mitään vakavaa ei sattunut, paikat oli hienot ja leiriläiset olivat mukavia. Sääkin oli heino koko leirin ajan. 🙂  Kiitos vielä kaikille leiriläisille, mulla oli todella hauskaa.

kompany

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Muistattehan käydä äänestämässä omia suosikkejanne Fisuun-selfie kisassa Facebookissa.

Kuullaan taas! 🙂

Iloisin terkuin Eerika

Kommentit


Ongintaa serkkujen kanssa

Heippa!

 

Muutama viikko sitten, meillä oli mökillä serkut kylässä. Sain idean, että vien serkut ongelle, mikä olikin loppujen lopuksi jymyjuttu. Serkkuni ovat 4v. ja 5v, joten voitte arvata, että kysymyksiä onginnasta ja muista jutuista oli riittämiin. 🙂

S&Ss&s(paras)

Aloitimme valmistelut kaivamalla madot. Sen jälkeen mentiin laiturille onkimaan.

Oli ihanaa, kun molemmat serkut keskittyivät ihan kympillä seuraamaan kohon liikkeitä. Tosin välillä meinasi keskittyminen lopahtaa, jos kalaa ei tullutkaan. Opetin heti aluksi, että kun koho on vedenpinnan alla, niin siellä on kala kiinni. Loppua kohti sekin opittiin. Hienosti molemmat serkut saivat kaloja. Kaikki kalat joita saimme, olivat särkiä.

Olin jo aluksi ehdottanut, että, jos kaloja tulee, niin tehdään niille akvaario. Laitoimme kalat siis isoon puiseen sumppuun veteen, jonne lisäsimme kaloille kiviä  varjoksi. Sen jälkeen niitä oli kivaa ihastella.  Meidän ilmeistä huomaa, että hauskaa oli.

Onkiminen ja kalastaminen on yleensäkin lasten mielestä kivaa, varsinkin jos kalaa tulee.

S&S + minä

 

Nyt lähden laittamaan kimpsut ja kampsut kasaan, sillä tänään suuntaan kohti Kuortanetta ja Fisuun kalastusleiriä.

 

Nähdään!

 

Terkuin Eerika

Kommentit


Ripu Ravun metsästystä

Moikka!

Vihdoin alkoi se kauan odotettu ravustus. Eilen aamulla, mut herätettiin ihan sikeestä unesta ja kysyttiin, että haluunko lähtee kokemaan rapumertoja. Vastaus oli selkeä, tottakai! Kipasin äkkiä syömään aamupalaa ja ei montaa minuuttia menny, kun olin jo veneessä valmiina unihiekat silmissä.

ripurapu

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mertojen kokeminen on jännittävää. Se on niiiin paras tunne, kun nostaa mertaa ja yrittäää tunnustella et onkohan sielä mitään. Käytiin tosiaan ekaa kertaa tänä kesänä rapumerroilla ja saatiin ihan hyvin rapuja. Ne tietysti otettiin merroista pois ja vietiin sumppuun. Sen jälkeen Eemeli onki uudet syötit. Ollaan huomattu, että ravut tykkää erityisesti särjistä. Sen jälkeen, kun syötit oli ongittu niin käytiin taas uudestaan pudottamassa merrat. Lähdin itse tänään kotiin mökiltä, niin en oo vielä kuullu, että tuliko mun ja Eemelin pudottamista merroista mitään. Toivotaan 😉 Nyt lähden kaverin mökille viikoksi, nähdään!

ripurapu2Kesäterkuin Eerika

Kommentit


Ihanaa uistelua!

Heipsan!

Kerroin teille jo aikaisemmin, että rakastan uistelua. Mieleni ei siitä ole yhtään mitenkään muuttunut. Se vaan on niin ihanan leppoisaa. Joskus sitä kalaa ei meenaa tulla millään, mutta taas joskus sitä tulee niin paljon, että meenaa mennä laskuissa sekaisin.

Käytiin äitin ja iskän kanssa yks ilta uistelemassa. Sillon oli ihana auringonlasku ja muutenkin suhteellisen lämmintä. Tällä samaisella reissulla, voin myöntää menneeni kalojen määrässä sekaisin. Meillä oli kuusi vapaa vetämässä.Kalojen suosikki oli takila-vapa, jossa oli Janken vaappu. Liiottelematta siinä oli melkeinpä koko ajan kuha kiinni. Oli kivaa, kun sitä kalaa tuli. Tylsistymään ei kerennyt ollenkaan.

Väsyttelin muutaman kuhan, ja siinä muistiini virkistyi miten kuha käyttäytyy, kun sitä väsytellään. takila

Kuha on yleensä väsytellessä aika rauhallinen ja kulkee pohjia pitkin niin paljon, kun mahdollista.

Oon oppinut itse tunnistaan väsytellessä, että onko kyseessä iso vai pieni kuha.

Reissulta mukaan otimme muutaman kuhan ruoaksi, jotka on muuten ihan sairaaan hyviä paistettuna ja    tietenkin uusien perunoiden ja kermaviilikastikkeen kera. 😉 Loput päästimme takaisin uiskentelemaan.

Pääsin kelaamaan yhtä vähän isompaa kalaa, jota luulin kuhaksi. Mietskelinkin, että aika paljon pistää kuhaksi vastaan. Äitiä ja iskää nauratti vieressä, kun olin niin tohkeissani ”kuhasta”, joka osoittautuikin myöhemmin haueksi. Ei oo ensimmäinen kerta, kun mua on huijattu, vai mitä äippä ja iskä? 😉

Nyt, jos ette oo vielä tänä kesänä käynyt, niin suosittelen kaikille lämpimästi uistelemaan lähtemistä.

p.s. Muistakaa osallistua Fisuun sivujen kesäiseen kalaselfie kuvakilpailuun! 🙂    ertza

-Eerika

Kommentit


Kesäistä kalankäsittelyä

Raikasta juhannusta!

Toissapäivänä pidimme pikkuveljeni Eemelin kanssa kuvaussession, kun Eemeli käsitteli kesän ensimmäisen kuhansa.

Koska kyseessä oli kesän ensimmäinen fileointi, tunnelma oli hieman jännittävä. Eemeli totesikin, että jos tää ei onnistu niin ei tarvitse laittaa kuvia mihinkään. Fileointi onnistui kuitenkin aivan loistavasti. Pienestä pitäen ollaan opeteltu, niin kyllä se taito tuli jostain tuolta takaraivosta.

empunkuha           emppukuha2

 

Kysyin Eemeliltä, mitkä olisi kaksi vinkkiä, jotka haluaisi jakaa muille. Vastaukseksi tuli:

1. Kun fileoit, älä sahaa, vaan tee s-kuvioo veitsellä, kun irrotat fileitä.

2. Älä koskaan leikkaa salaattia tai kasviksia fileointiveitsellä, koska niissä oleva hiekka tylsistyttää veitsen terää.

Lisäksi annan itsekkin muutaman vinkin. Muistakaa pitää veitsi vaakatasossa ja liuttaa veistä selkärankaa pitkin fileitä irrottaessa. Lisäksi siivoatte huolella jäljet, niin äitikin pysyy tyytyväisenä 😉
Tänään aloitamme juhannuksen vieton loimuttamalla Eemelin saamaa lohta. Loimulohi on muuten mun lemppari herkkua. Mikä on teidän lemppari ruokakala ja miten tykkäätte sen kokata? Alla kuva Eemelistä ja lohesta, joka päätyy tänään parempiin suihin.
lohi

 

 

Kireitä siimoja ja oikein leppoisaa juhannusta kaikille!

Kesäterkuin Eerika

Kommentit


Kesää kohti

Ihanaa tiistaita teille!

Kesä alkaa jo todella nopeaa vauhtia lähestyä. Siispä ajattelin kertoa teille vähän mun kevään  ja kesän  kalasuunnitelmia.
Meidän muu perhe avasi jo mökkikautensa muutama viikko sitten. Minulta jäi reissu väliin viikonloppumenojen takia. Onneksi meillä on vain 20min ajomatka mökille, niin sinne voi kesäisin päräyttää vaikka skootterilla. Ajattelin, että tällä tai ensi viikolla voisin avata mökkikauteni, jos säät sen sallivat. Kesän suurimmat kalasuunnitelmat sijoittuvat siispä mökille. Mökillä aion tänä kesänä ainakin uistella, pilkkiä, heitellä lippaa  ja jigata. Lippaa käyn heittelemässä kivikoiden tai karikoiden vierestä. Sieltä yleensä saaliiksi tulee ahvenia.

En malta odottaa sitä, kun pääsen veneen nokkaan istuskelemaan aurinkoon ja samalla pilkkimään kuhaa. Pakko sanoa, että se on parasta kesällä. Rakastan kuhan pilkkimistä, koska siinä tuntee sen, kun kala käy ihmettelemässä koukkua ja sitten pamauttaa kiinni. Kesäisin pilkin pystypilkillä pohjan läheltä. Parhaat kuhan jigaus ja pilkkipaikat ovat selkäpakkoja.

Minulla on viimeaikoina jäänyt muutamat kalastusleirit välistä, joten haaveeni olisi taas tänä kesänä mennä jollekkin kalastusleirille. Leireillä on aina huippuhauskaa, koska sielä on koko ajan tekemistä ja tietenkin hauskoja kavereita. Paras kalastusleiri missä olen ollut, oli perhokalastusleiri Pomarkussa, koska sielä opin niin paljon uutta ja silloin kyseinen kalastusmuoto oli vielä vierasta minulle. Leirillä sidoimme perhoja ja kävimme kalassa. Yhdet aurinkolasit onnistuin kalastamisen lumoissa pudotaa jokeen. Se harmitti vietävästi.

Perheelläni on monesti ollut loppukesästä tapana lähteä matkailuautolla Norjaan. Siellä olemme olleet Gaula ja Driva joella kalassa. Toivoisin, että tänä kesänä taas lähtisimme sinne, koska sielä on upeat kalapaikat ja leirintäalueet ovat viihtyisiä. Norjassa olen ensimmäisen kerran perhokalastanut niin pienenä, että en edes muista. Muutama vuosi sitten , kun harjoittelin sielä perhokalastusta, muistan kun koukku pamahti suoraan kahluuhousujeni takapuoleen. Se on jäänyt elävästi mieleen. Isompia kaloja en ole Norjasta saanut, mutta elämäni pienimmän lohismoltin olen sieltä saanut, tosin se tuli uistimella.

Tosiaan niinkuin jo mainitsinkin, kalakesäni vietän pääasiallisesti mökillä kalastellen. Haluaisin tosi mielelläni kuulla teidänkin kesän kalasuunnitelmista. Jos haluatte niin voitte pistää, vaikka kommenttina alle teidän suunnitelmista. Jos ensi viikolla pääsen avaamaan mökkikauteni, niin sieltä todennäköisesti tulossa uutta kalareissupostausta.

Siispä, see you soon!      SAMSUNG DIGITAL CAMERA

-Eerika

Kommentit


Lapsimessut

Heipähei!

 

Viime lauantaina sain kokea hieman erilaisen päivän, kun olin Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön osastolla lapsimessuilla. En ole ikinä ennen ollut messuilla ”töissä”, joten kokemus oli hieno.

Messuilla jaoin  Fisuun sivujen esitteitä, jotka olivat muuten pirteän värisiä, ja esitteestä saatatte bongata, myös tuttuja kasvoja 😉

SVK:n osastolla oli myynnissä vaappuja ja mahdollisuudet liittyä seuroihin ja järjestöön.

fisuun

Perheen pienimille osastoltamme löytyi ongintaa, mikä oli lapsista kivaa.

Osastoltamme löytyi, myös monipuolisia esitteitä ja mainoksia, sekä tietienkin Ahti.

Oli ihana nähdä, kuinka lapset todella nauttivat onginnasta.

Toivottavasti lapset saivat siitä kipinää kokeilla sitä myös luonnossa.

Olen itse huomannut, kun serkut tulevat käymään meidän mökillä, että onkimisesta tykätään aina.

Kai siinä on se jännitys ja tietenkin saalis mikä siitä tekee niin kivaa ja erikoista varsinkin lasten mielestä.

Tosiaan messuilla mainostin myös omaa blogiani, sekä Fisuun Facebook ja Instagram profiileja.

Nyt hyvät lukijat pyydän ja toivon, että voisitte mainostaa ja jakaa kavereillenne niin blogejamme, nettisivujamme kuin myös Fisuun Instagramia ja Facebookia.

Uudet lukijat, tykkääjät ja seuraajat, olette enemmän kuin tervetulleita lueskelemaan meidän kalajuttuja.

 

See you soon ja hyvää loppu viikkoa!

-Eerika

kuva

Kommentit


Wanhoja aarteita

Moikka!

Ajattelin kertoa teille vähän siitä, kuinka olen kalastanut koko elämäni ajan. Äiti ja iskä on kertonut monesti, että mun ensimmäinen kalareissu oli neljän viikon iässä, kun olin vauvana vaunujen kopassa veneen pohjalla. Siitä eteenpäin ollaan käyty monesti kalassa. Myös kalaleirit on ollut kivoja melko pienestä pitäen.

Koska kuvat kertoo enemmän, kun tuhat sanaa, päätin pistää tähän postaukseen kuvia vuosien varrelta.

erkkala1

    Tässä kuvassa muikeet ilmeet molemmilla. Käytiin saaristossa Iskän kanssa siikaongella. Reissusta mieleen on painunut myös pieni runo, joka menee näin: Äsken juotiin pillimehut Auran ABC:llä ja kohta ne on jo Kustavissa. Voitte kuvitella, kuinka paljon tälle on naurettu silloin. Olin tuolloin varmaan kolmannella luokalla. Reissu oli kiva ja oli jo suhteellisen lämmin kevätpäivä. Otettiin siis koulusta yksi vapaapäivä, mikä oli silloin jännittävää ja hauskaa. Seuraavana päivänä muistan pitäneeni pienen esitelmän luokalleni.

Alla  olemme selvästikin olleet möksällä kalassa. Kuha päästettiin takaisin uimaan. Silmistä näkee kuinka innoissaan kalasta on oltu. Kuvassa olen varmaan noin eskari-ikäinen. Punainen on ollut näemmä lemppari väri;) Pilkkiminen on kivaa. Harmi vaan, että talvella sitä tulee tehtyä jostain syystä vähemmän. Kesäsin rakastan pilkkiä veneen nokassa, kun aurinko paistaa. Nyt, kun katsoo ulos ikkunasta, tulee kieltämättä kesää ikävä.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

Alla olevassa kuvassa olemme kokemassa madekoukkuja. Tuo on todella kivaa ja jännää puuhaa talvi öisin. Kuvassa olen varmaan viidennellä luokalla. Madekoukuista on jäänyt parhaiten mieleen yksi uusivuosi, kun olimme mökillä. Silloin oli kolmekymmentä astetta pakkasta ja kävimme juurikin yöllä kokemassa madekoukut. Silloin taivaalla näkyi myös rakettien lisäksi revontulia.

erkkala2

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seuraavassa kuvassa ollaan oltu mökillä uistelemassa ja ollaan saatu muutama kuha. Molemmat hei meenaa pikkusen onnellisen näkösinä. Muistan, että pienenä en oikein tykännyt uistelusta, koska siinä joutuu odottelemaan paikoillaan. Nykyään uistelu on lempipuuhaa, koska se on niin ihanan leppoisaa. Muistan yhden kesän, kun oltiin iskän kanssa uistelemassa. Meillä oli pikkuveli Eemelin kanssa uudet radiopuhelimet joilla toisillemme puhuttiin. No kun lähdettiin uistelemasta mökille takaisin ja oltiin juuri pääsemässä laiturille, niin iskä joutui ottamaan veneellä vähän pakkia ja minähän se olin jo reunalla pysäyttämässä venettä. Voitte varmaan jo arvata, että mitä siinä kävi. Sielähän mä uin uuden radiopuhelimen kanssa rantaan. Ei muuta kun radiopuhelin puuhun aurinkoon roikkumaan, että kuivuis. Sen jälkeen oon ollut vähän varovaisempi ja pitänyt kahdella kädellä kiinni veneestä.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

 

Alla  pikkukuvassa on minun ja iskän saama kuha, jota on ollut pakko kokeilla nostaa. Pahoittelut hieman verisestä kuvasta, mutta oli pakko laittaa ihan vaan ilmeen vuoks. Aina, kun oltiin käyty kalassa, pidettiin kertaustunti siitä, miten kuha perataan ja fileoidaan. Nykyään jo pikkuhiljaa sekin luonnistuu ilman kertaustuntia;)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraava ja viimeinen kuva on viimevuoden siianongintaleiriltä. Kuvassa on mun kaveri Kata ja pikkuveli Eemeli. Meilläoli ihan super hauskaa siellä. Siikaonginta oli tosi tosi hauskaa, kun sai koko ajan jännittää, koska tulee kalaa. Ja tietenkin samalla sai myös jutella ja sählätä rauhassa. Parhaiten leiriltä on jäänyt mieleen, kun laulettiin Katan kanssa kalliolla ja onget oli vedessä. Sillon oli ihanan lämmintä ja se oli ihan mahtavaa.

erkkala6

Tässä oli nyt parhaita paloja mun lapsuudesta ja kalaelämästäni. Ihan huippua loppuviikkoa kaikille!

-Eerika

 


Helmikuinen pilkkireissu

Hello!

Edellisessä tekstissä mainitsinkin jo mahdollisesta pilkkiretkestä, joka toteutuikin viime tiistaina. Lähdimme heti kun pääsin koulusta kotiin. Kun pääsimme perille löysimme hyvästä kohdasta valmiiksi kairattuja reikiä. Meidän onneksemme järvellä paistoi ihanan lämpimästi aurinko, mutta tuuli oli melko kova. Aurinkolasit olivat pitkästä aikaa käytössä.

Olen aina tykännyt pilkkimisestä, koska siinä tapahtuu niin usein ja sen tuntee niin hienosti, kun kala ottaa kiinni.WP_001632

Pilkimme siis oma tekemillä värikoukuilla ja pilkkivapoina toimivat Wigglerin pilkkivavat. Ne  on näppärän kokoisia ja mahtuu hyvin kämmeneen.

Kohdassa jossa pilkimme oli tosi matalaa ja värikoukun ja ahvenet sai ylös yhdellä vedolla.

Siitä tuli ihan hyvin ahvenia, mutta ne kaikki oli tosi pieniä. Pienestä koosta huolimatta tai siitä johtuen ahvenet tuntuivat olevan nälkäisiä.

Välillä koukku jäi kiinni jäänreunaan ja sain kokea miltä tuntuu oikeasti kun on sormet jäässä.

Se on inhottava tunne laittaa käsi jääkylmään veteen, että saa koukun irti jäästä.

Onneksi jää ei ollut kamalan paksua.

Se on ehkä paras tunne, kun saa lapaset käteen ja sormia alkaa pistelemään, kun tuntuu niin lämpöseltä.

Lopussa vaihdettiin paikkaa vähän kauemaksi edellisistä paikoista, tosin en kerennyt pilkkimään siinä melkeinpä yhtään, koska yllätys yllätys sain siimat jotenkin solmuun. Niin kyllä tuppaa käymään joka reissulla, rähmäkäpälä kun oon.  Naurua myös riitti.

Iskä tuli mun viereen ja sanoi, että ottaa seuraavaksi kuvan kun nostan kalaa vedestä, no kun se kala vihdoin tarttui kiinni, niin ei siinä ehtinyt edes kissaa sanomaan kun kala oli jo ylhäällä. Se siitä kuvasta.

Nyt laitan teille lukijoille pienen hauskan haasteen kiertämään.

1.Ottakaa hauska pilkkiselfie.

2.Jakakaa se Instagramiin tai Facebookkiin ja tägätkää siihen #pilkkiselfie ja merkatkaa @fisuun.

WP_0016453. Kaikki selfiet julkaistaan fisuun.fi nettisivuilla huhtikuun alussa!

4. Yrittäkää saada myös kavereita mukaan haasteeseen!

Haastetta on aikaa tehdä maaliskuun loppuun asti. Palaillaan!

-E

Kommentit


Askartelua

Heippa taas pitkästä aikaa!

Viime perjantaina, kun tulin koulusta kotiin, päätin koeviikon kevennykseks askarrella iskän kanssa värikoukkuja. En ole ikinä ennen itse tehnyt, joten oli kiva kokeilla jotain uutta. Värikoukkujen tekemiseen tarvittavat välineet ovat todella simppelit. Niiden tekemiseen ei tarvitse, kuin coctailtikkuja, liimaa, värijauheita, koukkuja ja tetysti paperia. Tarkempia ohjeita värikoukkujen tekemiseen löytyy fisuun.fi/askartelu -> askarteluopas. Värikoukkuja tehdessämme iskä antoi tarkkoja ohjeita miten värejä sekoitetaan ja miten mikäkin kohta pitää värjätä. Aluksi vähän käsi vapisi, mutta kyllä se siitä meni kun pääsi vauhtiin.  Värikoukkujen tekeminen on hauskaa ja tarkkaa hommaa. Voin taata, että se on kivaa jos tykkää pienestä näperryksestä. Itse tykkään todella paljon kaikesta näperryksestä. Osittain niiden tekeminen muistutti perhojen sidontaa, koska molempia tehdään aina yksi vaihe kerrallaan. Yritin parhaani mukaan seurata ja tehdä, mutta niin se vaan on, että harjoitus tekee mestarin. Nyt jo kovasti odotan, että pääsisin niitä pikaisesti testaamaan. Josko tulevana viikonloppuna pääsisi;) Alla kuva meidän tekemistä värikoukuista, mun tekemät on nuo missä on putki päässä.

Hauskaa loppuviikkoa ja kireitä siimoja viikonlopuksi kaikkille innokkaille kalatytöille ja pojille! Kuulemiin.

-E

Koukut

Kommentit