Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry
SVK Jäsenille

Töissä töissä oppimassa

No mutta, kevät on lähtenyt kivasti käyntiin ja mä olen ollut töissä töissä, työssäoppimassa. Mun ensimmäinen työharjoittelujaksoni on nyt ohi ja sain olla Wobbleri nimisessä kalastustarvikeliikkeessä. Kauppa sijaitsee nykyjään Helsingin Malminkartanossa, Vihdintien varrella. Liike on perustettu jo vuonna 1985 ja on lähtöisin Helsingin Pursimiehenkadulta. Voi todellakin sanoa, että liike on vapaa-ajan kalastajan palveleva erikoisliike.  Wobbleri on heittokalastajan liike ja siellä on myös paljon vieheitä ja välineitä lohikaloille sekä erittäin laaja vapavalikoima. Liikkeessä on myynnissä paljon pienvalmistajien tekemiä tuotteita. Täytyy myöntää, että niiden viimeistellyt yksityiskohdat ja laatu on ihan toista kun kiinan tuotteissa. Valikoimassa löytyy myös jerkkikalastukseen kymmeniä eri tuotemerkkejä ja tietenkin nyt suuressa suosiossa olevat suuret haukijigit.

Pääsin näkemään omin silmin, että mitä tämä kalastustavaraliikkeen toiminta on ja millaista siellä on olla töissä. Työhöni kuului mm. tavaroiden hyllytystä ja hinnoittelua ja tietenkin asiakaspalvelua.  Mielestäni oli mukava tavata ihmisiä, jotka ovat samanhenkisiä kalastuksen harrastajia kuin minäkin.  Kaupalla kävi myös vierailemassa kovia hauenkalastusidoleitani kuten Antti Heinonen. Opin myös paljon uusia asioita kalastuksesta tällä työssäoppimisjaksolla.

 

Kalastustarvike myynnin lisäksi Wobblerissa voit korjata tai huollattaa kelasi. Minä pääsin myös tekemään omille keloilleni perushuollot purkamalla kelat täysin osiksi. Ja niitä osia oli todellakin paljon. Itse tästä en olisi kyllä selvinnyt millään, mutta onneksi kaupan kelanhuoltaja Jaska oli apuna kokoajan. Onhan se hyvin hyödyllistä ja mukavaa tuntea oma kela, eikä se huoltaminen ole todellakaan pahitteeksi. Kelan huollon lisäksi pääsin myös opettelemaan siimanpuolausta. Ensin puolattiin pois vanhat siimat ja sitten puolattiin uudet tilalle. Näin kun sen tekee niin ei tarvitse ostaa kuin tarvittava määrä siimaa. Laitteella puolaus käy tosi näppärästi ja siima puolaantuu tasaisesti ja sopivan kireäesti puolalle. Pitihän mun tietenkin myös vaihtaa omat siimat ja kiristää ne puolalle ennen kauden avausta. Pääsin myös hieman askartelemaan omin kätösin sormet kippurassa rigejä. Ei sekään ihan helppoa ole vaan vaatii näppäriä sormia.

Mielestäni aika kului liian nopeasti ja jäi hieman haikeet fiilikset, kun en enää ensi viikolla pääse töihin.  Mielestäni työhenki oli erittäin hyvä tässä puodissa ja työskentelisin mielelläni siellä tulevaisuudessakin! Opin tuntemaan mukavia ihmisiä ja työpäivät ja työtehtävät olivat vaihtelevia. Noh luvassa on nyt kuitenkin kauden avausta hauenkalastuksen parissa. Seuraavat pari viikkoa vuorossa on taas koulua Paraisilla kalakoulussa ja aiheena tietenkin avomerikalastusta.

Kommentit


Viikonloppu nuorten pilkkileirillä

pilkkimies

Tänä talvena jäät on ollu ihan hyvässä kunnossa. Itse olen käynyt aktiivisesti pilkillä koululla ja muuallakin. Maaliskuun alkupuolella pääsin kuitenkin mukaan auttamaan ja ohjaamaan Etelä-Suomen vapaa-ajankalastajapiirin pilkkileiriä. Parhaillaan minulla on menossa koulussa työssäoppimisen jakso ja tämä leirillä ”töissä” oleminen sopi juuri siihen. Majoituspaikkana oli Pellin leirikeskus kalaisan Lohjanjärven rannalla. Leirikeskuksen päärakennuksesta löytyi majoitustilaa lähes 60:lle 4 hengen huoneissa ja mulla oli yksin käytössä kokonainen oma huone. Itse päärakennuksessa oli lisäksi ruokasali ja oleskelutiloja missä pystyi hyvin viettämään aikaa. Itse Lohjanjärvi on Uudenmaan maakunnan suurin järvi. Järven pinta-ala on 122 km², josta 31 km² on saaria.. Järvi on suhteellisen syvä ja laskee Mustionjoen kautta mereen. Lohjanjärvestä kalastetaan muun muassa kuhaa, haukea, ahventa ja muikkua. Järveen on myös istutettu myös taimenta ja siellä järjestetään säännöllisesti tietenkin uistelu- ja pilkkikilpailuja.

Perille saavuttiin perjantai-iltana, jolloin ohjelmistossa oli saunomista ja paikkoihin tutustumista. Mutta löytyihän joukosta muutama todella innokas nuori, joka lähti jo jäille pilkille siinä iltahämärän tullessa. Aamulla sitten aamupala nassuun ja sen jälkeen jäälle tallustelemaan. Ensimmäisen reiän minä kairasin jo muutama kymmen metrin päästä rannasta. Halusin tarkastaa jään kunnon ja katsoin kuinka paksua se oli. Noh jäätä oli sen ainakin 30cm, joten pystyi huoletti kävelemään jäällä ilman minkään sortin pelkoa, että tippuisi jäihin. (Tsekkaa mun vanhempi blogikirjoitus viime talvelta, jossa kerron miten liikut turvallisesti pilkillä). Sää oli aivan taivaallinen, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ainoastaan pieni viima kävi jäällä. Ensimmäinen reikä oli valitettavasti tyhjää täynnä. Seuraavaan reiän kun kairasin  niin johan alkoi kalaa nousemaan. Kala oli pääosin ahventa ja särkikalaa. Ahvenet olivat valitettavasti pieniä, mutta ne menivätkin nyljettäviksi ja myöhemmin kotona pannulle. Myös muutama kuha ja siika saatiin ylös aivan yllätyksenä. Kävimme kalassa useampaan otteeseen lauantaina. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Myös sunnuntai aamuna  suunnistimme jäälle ennen kotiin lähtöä ja siivoiluja.  Pidimme myös askarteluillan nuorille, jossa teimme värikoukkuja tasapainopilkeille ja pystypilkeille. Niitä pääsi sitten itse kokeilemaan seuraavana aamuna. Saunassa käytiin joka ilta. Siellä juteltiin kala-asioista, jota oli tapahtunut päivän aikana, ja muitakin ajankohtaisia asioita otettiin puheeksi. Ruoka oli koko leirin aikana aivan mieletöntä myös.

Leirin aikana oli meneillä leikkimielinen kilpailu, jossa viikonlopun aikana jokaisen leiriläisen kolmen pisimmän ahvenen pituusmitta laskettiin yhteen. Voittaja oli tietenkin se kenen summa oli suurin . Niinhän siinä kävi, että juniorit pesivät vanhukset menneen tuleen. Palkintoina oli mm. pilkkireppuja, viehelaukkuja ja pilkkejä paljon.

Oli mukavaa olla leirillä ja katsoa leiriläisten menoa hieman eri näkökulmasta ja seurata nuorten menoa. Muistu hyvin mieleen omat leirit junnuna. Nuoria leirillä oli reilut kymmenkunta, joista osa ensikertalaisia ja osa jo kokeneempia pilkkijöitä.

Kommentit


Veneellä Jurmoon

16344079_1442359112504172_885046247_n

Tämän kertainen postaus ei varsinaisesti liity kalastukseen, mutta ajattelin kuitenkin kertoa hieman opiskelusta Paraisten kalakoululla. Viime syksynä meillä oli oppiaineena vesillä liikkuminen. Opiskelu täällä kalakoululla on hyvin käytännön läheinen ja oikeasti touhutaan kalastukseen liittyvien asioiden kanssa.

Yhtenä päivänä vesillä liikkumisen tunneilla lähdimme kokopäiväiselle venematkalle Jurmon saarelle. Ennen matkalle lähtöä piti meidän laatia reittisuunnitelma Jurmon saarelle, joka sijaitsee Turun ulkosaaristossa. Reittisuunnitelma tehtiin edellispäivänä ennen reissua ottaen huomioon seuraavan päivän sääennuste. Kirjanpitoon tuli siis merkitä tärkeimmät maamerkit/tuntomerkit, jotta pääsisi ehjänä veneen kanssa perille. Merkintöjä tehtiin paljon, sillä kartalla oli paljon linjatauluja, sektoriloisteita ja väyliä ym. Merikartan symbolit poikkeavat huomattavasti maakarttojen vastaavista merkeistä. Merikartan lukutaito on veneilijän ehdoton edellytys turvalliseen liikkumiseen niin saaristossa, sisävesillä, kuin avomerelläkin.

Reittisuunnitelman ja kartan lukutaidon lisäksi pitää myös osata eri merimerkit ja tietää miten merellä liikutaan. Alusten väliset väistämissäännöt on osattava sekä myös miten menee väylämerkinnät ja miltä puolelta minkä väriset poijut on kierrettävä. Merten tutuin liikennemerkki on viitta eli reimari. Reimarin värin ja hatun perusteella osoittaa se, miltä puolelta se on ohitettava. Merellä on oikea
npuoleinen liikenne kuten maallakin. Vastaantulevat veneet väistävät toisiaan muuttamalla suuntaansa oikealle. Samoin oikealta tulevalla on vesilläkin etuajo-oikeus, se on siis ”oikeassa”. Lisäksi myös saavuttava vene on aina väistämisvelvollinen. Muutenkin väistöliikkeet tulee tehdä riittävän ajoissa ja niin selvästi, että toinen veneilijä voi ne varmasti havaita ajoissa. Suuren onnettomuus riskin takia koskaan ei pidä ajaa toisen keulan editse.

16359315_1444472122292871_1283470743_n
27

Reissuun meni useampi tunti. Sää oli mikä mahtavin juuri sinä päivänä. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja merimaisemat olivat aivan mahtavat koko matkan. Saarelle saavuttuamme lähdimme kattelemaan paikkoja. Itse Jurmon saari on Korppooseen kuuluva saari. Saari on noin viisi kilometriä pitkä ja kilometrin leveä. Nimi Jurmo on arveltu tulevan suomenkielisestä nimestä Juurimaa. Jurmo on osaksi Saaristomeren kansallispuistoaluetta ja Metsähallitus on koonnut sataman pieneen mökkiin hienon näyttelyn Jurmon luonnosta, historiasta ja kulttuurista. Hieman oli outoa, kun lähdimme rannasta kävelemään kalliolle tai kukkulalle niin ei missään vaiheessa tullut yhtäkään puuta vastaan, aivan PUUTA vastaan.  Ainoastaan tasasta kivikkoa ja soraikkoa. Onkohan selitys sille, että tarinan mukaan kuningas Kustaa Vaasa on aikoinaan määrännyt Jurmon metsät poltettaviksi ja jurmolaiset tapettaviksi, koska nämä olivat tulia sytyttämällä ohjanneet laivoja karille ryöstääkseen saaliin?

Yllätyksenä tuli se kuinka paljon siellä tuli käärmeitä vastaa. Hieman jänskätti kävellä niillä erittäin pienillä poluilla, jossa turistit olivat kävelleet. Onneksi käärmeet olivat erittäin säikkyjä ja ne luikkivat nopeasti tiehensä. Talot olivat juuri sellaisia siistejä, joita juuri olin ajatellut niiden olevan. Kylän talot olivat erilaisia pieniä puisia ja kauniita mökkejä. Saarella asustaa vakituiseen noin kymmenen asukasta, mutta kesäaikaan asukkaita on reippaasti enemmän. Ennen saarelaiset saivat elantonsa kalastuksesta, mutta nykyjään pääosa tulee matkailusta. Saarella onkin vierassatama, jonne sopii 80 venettä. Suosittelen ehdottomasti tekemään kesällä retken tuolle saarelle. On näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka. Jos omaa venettä ei omista niin saarelle pääse myös M/S Eivor yhteysaluksella.

16295666_1442359065837510_1743859646_n
16344009_1442359039170846_273867791_n

Niin ja ehkä parasta kanssa oli meille mukaan koulusta pakatut eväät! Isot annokset kinkkukiusausta ja täyteläät lihapiirakat. Ruoka maistui hyvin ulkoilmamaisemissa. Tällä reissulla ja kurssiviikolla tuli opittua paljon vesillä liikkumisesta ja sen säännöistä. Seuraavalla viikolla meillä olikin vesillä liikkumisen näyttö, jossa katsottiin oltiinko opittu mitään 🙂  no mä pääsin lävitse. Täytyy vaan todet, että tää koulu on ollut todella hienoa. Paljon on opittu uutta käytännön kautta ja päästy näkemään ja kokemaan kaikkea uutta kalastuksen tiimoilta. Ei muuta kun hakupaperit vetämään Paraisille Livian kalakoululle jos vähänkään on kiinnostusta saada ammatti kalastuksen parista!

16358925_1442359089170841_1811027387_n

PushUp rysää virittelemässä

15870857_1402016936538390_1796728940_n
15822322_1402016886538395_2060051392_n
15841539_1402016769871740_1905181249_n

Moikka,

talvi on tuloillaan niin ajattelin muistella hieman viime syksyisiä tapahtumia Paraisten kalakoululla. Vaikka en itse pidä muista kalastustyyleistä kuin viehekalastuksesta, sattui viime syksynä olemaan yksi mielenkiintoinen rysällä kalastusviikko koulussa. Me emme itse rakentaneet rysää, sillä se olisi ollut luultavasti liian haasteellista näin alkuun. Meidän tehtävä oli käydä levittämässä ja laskemassa vain PushUp rysä.

Rysä on katiskan sukua oleva kalanpyydys, joka on Suomessa ollut käytössä jo 1500-luvulla. Rysä eräänlainen pinnalla kelluva iso katista. Rysän malli on pysynyt perinteisenä vuosisadasta toiseen. Rysässä oli alun perin puiset kaaret eli vanteet. Näiden vanteiden ympärille pingotettiin verkko. Rysässä on vaihteleva määrä nieluja ja myös malli on vaihdellut kalastusolosuhteiden mukaan. Rysiä on monia hyvin erikokoisia. Ns. isorysien suuaukko eli muikkupaunetti, uloin vanne, on yli 1,5 metriä, pienemmät rysät ovat yleensä n. metrin vanteella varustettuja. Särjen ja ahvenen pyyntiin käytetään yleensä matalia noin 1,5 – 3m korkeita rysiä, kun taasen muikkupaunetti on yleensä 6 – 8m korkea.

Paras rysäkalastuksen aika on viileiden vesien aikaan alkukesästä. Silloin kalat uivat paljon ruuan perässä, tankaten itseänsä pitkän talven jälkeen. Myöhemmin vesien lämmettyä rysät likaantuvat ja saalismäärät laskevat. Rysä pyritäänkin virittämään oletetulle kalojen kulkureitille. Rysäpyynti ei vahingoita kaloja ja rysästä on helppo päästää alimittaiset kalat takaisin kasvamaan.

Kuvassa PushUp rysän eri osat: suuliinan, potkujen ja aitaverkkon rakenteesta,
mitoituksesta sekä pyyntiin virittämisestä.

Piirros PushUp rysän suuliinan, potkujen ja aitaverkkon rakenteesta, mitoituksesta sekä pyyntiin virittämisestä.

Aamulla lähdettiin kolme kaverusta hinaamaan PushUp rysää laskupaikoilleen. Kun saavuttiin pelipaikoille niin aloimme levittelemään haarat ensin ulos painojen kera.  Kun painot ja muut vermeet olivat laskettu niin oli rysän laskun aika. Itse rysä  laskettiin aggregaatin avulla, jolla imettiin ilmat ulos ilmatyynyistä. Rysän oltuaan paikoillaan oli lopputarkistuksen aika. Tsekattiin, että kaikki oli mennyt suunnitelmien mukaan laskuvaiheessa.  Meillä meni asetteluun noin puoli päivää kaikkien säätöjen kanssa. Hämmästyin itse kuinka laajan alueen ja kuinka isosti koko rysä levittäytyi kaikkineen haaroineen veteen.

Taidettiin pitää rysää vedessä viikon verran. Välillä kävimme katsomassa oliko siellä kalaa. Viikon lopussa menimme (kokemaan) nostamaan rysää. Päinvastaisesti kuin nostovaiheessa niin pumppasimme ilmaa aggregaatin kanssa tyynyihin. Näin rysä nousi takaisin pintaan taas. Meillä meni opettelussa ja säätäessä useampi tunti, mutta veikkaan, että kyllä ne ammattilaiset virittää rysän pyyntiin parissa tunnissa. PushUp rysä oli aivan uusi asia minulle ja lopuksi totesin sen myös monimutaiseksi viritelmäksi ja aika haastavaksi aina käydä virittämässä. En usko, että rupean ammattikalastajaksi rysällä vaan jätän sen homman jollekin toiselle.

15870521_1402016843205066_630687775_n
15870570_1402016869871730_1121754376_n
rysa

Kommentit


Kalassa Kanarialla

15218315_1338201702919914_701801774_n
15211655_1338201386253279_301446668_n
15057781_1167281176640754_1880154449_n
15281084_1338199626253455_1953971865_n
15045806_1167281233307415_610176334_n

 

 

Tänä syksynä kalakoulun aherruksen lisäksi pääsin vähän lomailemaan Kanarialle, Play Del Inglesiin. Lähdin viikon reissuun tervehtimään isovanhempiani Espanjan aurinkoon. He olivatkin järjestäneet minulle loman aikana pari kalastusreissua, kun he tietävät, että kalastus on mun mielestä parasta tekemistä etenkin lomalla. Tässä blogi postauksessa ajattelinkin, että haluaisitte kuulla jotain kalastuksesta Kanarialla.

Kaksi fisureissua oli tiedossa siis loman aikana. Ensimmäisellä reissulla osallistuin paikallisen kalastus- ja opasyrityksen reissuun. He tulivat aamulla hakemaan minut hotellilta ja vievät rantaan, jossa kalastusoppaat ja vene odotteli. Meitä lähti reissuun kourallinen turisteja. Satamassa oli monen monta erilaista venettä. Tarkoituksena oli vetouistella ja täkykalastaa barrakudaa ja tietenkin ihmetellä muita sivuosumia siinä päivän aikana. Me lähdimme reissuun mielestäni aika isolla veneellä. Meillä oli myös oma kapteeni, joka ohjasi venettä (ohjaustornista) ylhäältä.

Vetouistelu ei tuottanut tulosta, kun menimme ottipaikoille. Viritimme sitten pohjaonget veteen niin johan ensimmäinen barrakuda oli ylhäällä.  Ei kestänyt kauaa kunnes siimanpäähäni iski myös rausku. Rausku oli myrkyllinen ja sitä jouduttiin käsittelemään hanskat päällä ja veneen ulkopuolella. Hetken siinä oli taas hiljasta ja samalla syötiin siinä eväitä. Mutta taas alkoi nykiä ja kelasin ylös ihmetellen, että mitä sieltä tulisi. Noh, mun elämäni ensimmäinen makrilli. Aurinko paisto polttavasti, mutta onneksi merellä kävi pieni napakka tuuli. Hieman aallot häiritsivät kalastusta, kun vene keinui niin paljon välillä, että ei pysynyt pystyssä. Hiukan oli erilaista kalastella kirkkaissa vesissä ja erilaisten kalojen parissa.

15240208_1338198582920226_844879256_n
15218746_1338198872920197_1904477059_n
15228104_1338201042919980_2035619549_n
15050375_1167281409974064_27391554_n
15050009_1167281813307357_189206208_n
unnamed-20
unnamed-22
unnamed-28
unnamed-24

Pari päivää myöhemmin sain uuden mahdollisuuden lähteä kalalle suomalaisen kalastusoppaan Mörrin kanssa. Tällä kertaa reissuun lähdettiin vähän pienemmällä veneellä ja omalla porukalla.

Reissuun lähdettiin nyt myös heti aamusta vene trailerilla kiinni Mörrin autossa. Vene laskettiin ja ajettiin suoraan ottipaikoille. Pohjaongintaa oli luvassa. Kaloja tuli paljon etenkin pallokaloja ja muita uusia lajeja, joita en ollut ennen nähnyt. Me täkykalastimme myös meidän saamillamme kaloilla. Kiinnitin erityisesti huomiota, kun kohona käytettiin normaalista poikkeavaa ilmapalloa. Saimme yhden myrkyllisen pallokalan sillä viritelmällä. Kala oli raadellut meidän syöttikalamme täysin.

Reissu onnistui hyvin ja oli mukavaa kalastella rauhassa. Mörri opasti ja neuvoi niin, että tuota kalatietämystä tuolta Kanarialtakin tuli saatua. Paluumatkalla päätimme vielä vetouistella parit ottipaikat  lävitse. Noh eihän se turhaan ollut, kun loppumetreillä siimanpäähän iski hyväkokoinen barrakuuda. On muuten ihan mieletöntä päästä näillä ulkomaan reissulla kalaan. On noita kaloja vaan nii paljon erilaisia eri paikoissa.

unnamed-21
unnamed-27
unnamed-25
unnamed-23

Kommentit


Silli vai silakka?

Silakkamarkkinat on erityisesti kalastajien oma tapahtuma. Mukana markkinoilla oli 17 kalastajavenettä ja mökeissä myi 16 kalastajaa kalatuotteitaan

 

Lyypekinlaiturin puolella oli myös Kalatalouden keskusliiton piste, jossa oli Itämeren kaloja akvaariossa ja tietoa uudistetusta kalastuslaista. Helsingin kaupungin liikuntavirasto oli myös esille ja heiltä sain paljon tieto eri kalastuspaikoista Helsingissä. Yllätyin kuinka monipuolista palvelua heillä on ja paljon eri paikkoja Helsingissäkin on käydä kalassa.

Silakkasoutu on Helsingin ja Turun kaupunkien vuonna 2007 käynnistämän Itämerihaasteen (http://www.itamerihaaste.net) haastetapahtuma. Rotareiden organisoima neljäs Silakkasoutu järjestettiin myös avajaissunnuntaina. Viisi rotaryklubia eri puolilta Vantaanjoen valuma-aluetta haluaa toimia aktiivisesti ja konkreettisesti puhtaiden lähivesistöjen (purojen, jokien, järvien) hyväksi. Tämä tietenkin on minusta erityisen hyvä juttu sillä olen itse kalastellut Vantaanjoessa ihan pienestä asti. 13 kirkkovenekuntaa souti Itämeren ja lähivesien puolesta. Kirkkoveneet lähtivät Töölönlahdelta Finlandia-talon edustalta ja soutivat Kauppatorille Lyypekinlaiturille. Mukaan Silakkasoutuun oli ilmoittautunut yli 200 ihmistä. Silakkasoudulla saatiin kerätty 15 000 euroa Itämeren hyväksi ja ne kohdistetaan Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistykselle. Soutuun osallistuvat venekunnat tekivät myös näkösyvyyden mittauksia, jolla voi tarkkailla merialueen vedenlaatua Helsingin edustalla.


Lohenrenkaalla kalastusta

lohenrengas
haavi

Koulu ja syksy on päässy kivasti käyntiin. Mulla jatkuu opinnot toista vuotta taas Paraisilla Livian kalatalousoppilaitoksella.  Tämän vuoden jälkeen koulua olis jäljellä vielä yks vuosi. Opiskelun lisäksi touhutaan paljon kalastuksen parissa koulukavereiden kanssa. Olemme nytten monesti lähteneet koulupäivän jälkeen Lohenrenkaalle kalalle poikapoppoolla. Matka autolla sinne asuntolaltamme kestää noin tunnin verran.

Lohenrengas on yksityinen virkistyskalastuspaikka Huhdanmäen kupeessa, Mutaisten kylässä, Salon kaupungissa. Paikka sijaitsee Teijon kansallispuiston läheisyydessä. Alueella on kolme lohikaloille rakennettua luonnonmukaista järveä. Joka järvestä ollaan kaloja saatu. Oikeanlaisilla perhoilla ja uittotekniikalla järvistä saa huijattua vaikka kuinka monta fisua 🙂 Niihin on istutettu kirjolohta, taimenta, siikaa sekä rapuja. Meidän saaliiksemme on ainoastaan jäänyt kirjolohta. Lohenrenkaalla voi kalastaa kaikilla vapavälineillä. Me ollaan kalastettu virvelillä ja perholla.  Perhokalastus on hieman vaativampaa siellä sillä paikka on keskellä metsää ja puita on ympäriinsä.  Vaatii vähän taitoa ettei ole vieheet puussa kiinni. Heittolaitureita on kyllä rakennettu alueelle monta ja niistä on hyvä kalastaa ja harjotella heittoja.

Viime reissusta jäi käteen itselleni yksi kirjolohi, jonka sain perhokalastamalla. Mukana minulla oli myös GoPro, jolla sain tallennettua kalan väsytyksen. Myös ystäväni Jokella oli kuvausvermeet mukana sillä hän tekee Youtubeen videoita nimellä Nordic Fishing Addicts. Lähipäivinä voitte katsoa videon kalareissustamme hänen kanavaltaan. Lohenrenkaalla järjestetään myös usein Suomen SM -perhokalastuskisojen karsintoja ja muita kilpailuita, joten kyseessä on aika tunnettu kohde.

Lohenrenkaalla kalastus on mukavaa. Paikka on rauhallinen ja kaunista metsäaluetta. Päivänpäätteeksi olemmekin vielä paistaneet makkaraa paikan laavulla. Paikka on iloksemme auki vuoden jokaisena päivänä ja luvankin saa helposti ostettua läheisyydestä sijaitsevasta kioskista. Paikka kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa. Luvat maksavat 10€ perholle ja 5€ virvelille vuorokausi. Paikanpäällä on aina mukava henkilökunta ja sieltä voi lähteä aina hyvin mielin pois ja palata uudelleen ensikerralla.

kala
soutu

Kaukana kalassa :)

Black_Sea_map
meri
satama

Tosiaan kesällä olin Bulgariassa reissussa. Lomailemassa kun oltiin niin pitihän sitä lähteä kalastamaan Mustaanmereen paikallisen oppaan kanssa. Mustameri on Kaakkois-Euroopan ja Vähän-Aasian välissä sijaitseva sisämeri. Mustameri on yhteydessä Turkin salmien kautta Välimereen. Sen rantavaltiot ovat Turkki, Bulgaria, Romania, Ukraina, Venäjä ja Georgia. Mustanmeren suolapitoisuus on enimmillään noin 2 prosenttia. Suolainen ja raskas alusvesi ei sekoitu pintaveden kanssa, minkä vuoksi sen happitilanne on huono. Mustanmeren pinta-ala on 422 000 km² ja leveimmillään se on 1 175 kilometriä. Mustanmeren suurin syvyys on 2200 metriä. Mustanmeren arvokkaimmat kalalajit ovat karppi ja kaviaarin lähteenä tunnettu sampi.

vene
valineet
meduusa

Oli keskiviikko aamu, kun lähdettiin kalaan. Herätys oli jo klo 5.30 aamulla. Syy aikaiseen herätykseen oli, että päivällä jos reissuun olisi lähtenyt niin se olisi voinut olla hieman tukalaa. Merellä +36 asteen lämmössä ja täydessä auringon paisteessa kalastuksesta ei olis tullu mitään. Noh aamulla oli onneksi vain +25 astetta lämmintä, kun aurinko ei ollut vielä noussut. Odotukseni olivat liian suuret reissusta, mutta miksi mennä moittimaan, kun ihan hauskaa se oli. uusi kokemus ja massa maan tavalla. Vene oli erittäin vaatimaton vanha puinen pieni paatti, johon me asiakkaat ahtauduttiin. Minun lisäksi mukana siis oli neljä muuta turistia, jotka olivat Venäjältä. Kalastusmuotona oli samantyyppinen, kuin Suomessa kutsuttu silakan litkaus. Kaiken näköisiä kaloja sain. Oppaalta piti aina kysyä lupa, että saiko kaloihin koskea itse, sillä osa kaloista oli myrkyllisiä. Kaloja sain peräti 30 kalaa. Reissun päätyttyä, kun lähdimme satamaan päin ajelemaan huomasin kirkkaassa vedessä uivia meduusoja. Niitä näkyi enemmän mitä rannemmaksi tulimme. Reissu kesti kokonaisuudessaan sen 3 tuntia, ja tulihan siinä ajassa nähtyä ja koettua uusia asioita.

kalat
kala2

Rapu rapu rallaa…

rapu5Ravustuskausi on paree aikaa meneillään niin ajattelin kertoa tässä blogissa omista ravustuskokemuksista. Itse ravustuskausihan pyörähtää käyntiin aina heinäkuun 21. päivänä klo 12 ja päättyy lokakuun lopussa. Kuumin sesonki kestää syyskuun puoliväliin saakka. Ravustuksessa tulee myös muistaa, että on luvat kunnossa. Ravustukseen tarvitsevat aina 18-64 vuotiaat kalastajat erillisen kalastusluvan kalaveden omistajalta sekä myös Valtion kalastonhoitomaksu tulee olla suoritettuna. Ravuilla ei ole valtakunnallista alamittaa, mutta kalastusalueet voivat niitä asettaa. Hyvänä saaliskokona pidetään vähintään kymmentä senttiä.

Itse en ole käynyt ravustamassa niin eritysien monta kertaa. Olen ollut mukana  parilla Tuusulanärven Urheilukalastajien ravustusleirillä ja ihan mukavaa hommaa se on ollut. Jännitys on aina kova, kun mertoja menee kokemaan, että onko jotain edes mennyt mertaan. Syöttinä yleensä käytetään kalanpalasia. Särki on käytetyin ja paras syötti, mutta myös muut syöttikalat kuten lahna kelpaavat ravuille. Syötiksi löytyy myös niin sanottuja papanoita tai jonkinlaista rehua, jota voi käyttää syöttinä. Rapuja voi pyytää rapu3monella eri tavoilla. Suosituimpana pyyntivälineenä toimii muovista valmistettu rapumerta. Merrassa on suuri sisääntuloaukko, joka helpottaa rapujen sisäänpääsyä. Irrotettavaan syöttipidikkeeseen syötin asennus on helppoa. Pikalukituksen avulla merran avaa ja sulkee merran keskeltä, joten tyhjentäminen on nopeaa. Rapuja voi poimia käsin ja erilaisia rapukeppejä apuna käyttäen sekä myös rapuhaaveilla.

Merrat lasketaan yleensä päivällä ja käydään kokemassa yön jälkeen. Rapu liikkuu eniten hämärässä. Mertoja kannattaa käydä kokemassa aivan aamuhämärässä tai jopa pimeässä. Ne kerrat jolloin olen ravustanut ovat olleet Keravanjoella Kellokoskella. Saalista ollaan saatu hyvin. Ravut viihtyvät erityisesti pienissä tai keskikokoisissa järvissä esimerkiksi virtauspaikkojen läheisyydessä. Suomessa pyydetään joko kotimaista jokirapua ja pohjoisamerikkalaista alkuperää olevaa täplärapua. Ravut tunnistaa siitä, että täpläravulla on vaalea täplä saksen hangassa kun taas jokiravulla on pieniä piikkejä selkäpanssarin molemmin puolin. Suomessa suurin rapu2enemmistö saaliista on täplärapuja. Täplärapuja pyydystetään järven rantojen ja karikoiden kivikkopohjilta. Lumpeikot ja veteen kaatuneiden puiden vierustat ovat hyviä pyyntipaikkoja. Olemme myös käyneet koeravustamassa Paraisten kalakoulumme kanssa erilaisissa puroissa ja lätäköissä, joka oli erittäin mielenkiintoista. Kyllä ne ravut matelee erikoisissa paikoissa.

Uutena asiana tänä vuonna on uuden kalastuslain myötä kaupallisten kalastajien täytynyt rekisteröityä ELY-keskukseen. Virkistyskalastajan ei tarvitse rekisteröityä jos myy kauden aikana enintään 300 rapua ja vain suoraan kuluttajille.

Rapujuhlissa onkin hyvä herkutella näitä saksiniekkoja!

 


Kalakuvia katsastamassa

DSCF3339

 

Olin tuossa yksi päivä Helsingin keskustassa katsomassa graafikko ja kuvittaja Sakke Yrjölän kalapiirroksia. Kalojen tunnistepiirustukset olivat esillä Luonnontieteellisessä keskusmuseossa Helsingissä. Hänen tekemät kalakuvat on alun perin julkaistu Suomen Kalat -teoksessa ja Suomen kalalajien tunnistusoppaassa, mutta nyt myös näyttelynä meille kaloista ja kalastuksesta kiinnostuneille.

Yrjälä on erikoistunut lajikalastukseen. Kaloissa häntä kiinnostaa niiden kauneus ja moninaisuus. Tämä näkyykin hyvin näissä selko värisissä kalapiirustuksissa. Vieheiden teon hän aloitti vaappuilla ja tätä nykyä hänen jerkit ovat  suosittuja ja tunnettuja.

Huomasin heti, että piirustuksiin on mennyt todella paljon aikaa ja hän on nähnyt kovasti vaivaa. Niin monista väreistä ja pienistä yksityiskohdista oli saatu upeita kaloja. Näyttelyssä oli esillä toistakymmentä kala taideteosta. Esillä oli mm. turska, karppi, kuha,  siloneula, kirjalohi ym. Teokset oli tehty akvarellipaperille ja väritetty vesiväreillä. Ne olivatkin kaikin puolin hienoja ja niin aidon näköisiä.

Oma lempi kalakuva oli kuitenkin taimen, joka hohti kuin paalupaikalla sen hienoilla oranssin ja keltaisen vivahtavin sävyillä. Sen pilkut olivat myös aseteltu upeasti. Seinällä oli myös todella komean näköinen hauki, jolla oli kultaiset suomut tehty tarkasti piirtäen.

Yrjölän oma suosikkikala on isosimppu. Olen myös itse päässyt näkemään simppuja, kun olin kalastusreissulla Ahvenanmaalla. Aika rumia ja häijyn näköisiä otuksia ne kyllä ovat, mutta Yrjälän teokset olivat aika siistin näköisiä.

13492966_1167836849956401_196877877_n (1)

Muistaakseni härkäsimppu 🙂

IMG-20160620-WA0003

Ahvenanmaalla kalastamani simput.

DSCF3334

Isosimppu Yrjälän piirtämänä.

DSCF3344

Kyseiset kalapiirrokset olivat myös myynnissä, mutta minun opiskelijabudjettiin ne ei ihan sovi. Hänellä on mennyt piirustuksiin 1-5 päivää per työ, joten pitäähän niiden jonkin verran maksaakin. Ja Sakkehan oli piirtänyt niitä liki 100 kpl. Koko urakkaan hänellä on mennyt 2,5v, sillä hän on kalastanut lähes kaikki lajit itse. Näin hän on varmistanut, että kalat on heti valokuvattu ja kaloissa on vielä todelliset värit.

Kannattaa ehdottomasti käväistä katsomassa, jos Helsingissä on pyörähtämässä. Kalapiirroksia pääsee katsomaan aina elokuun puoleenväliin asti Luonnontieteellisen keskusmuseon kahvilassa.

Tässä myös aiheesta hyvä MTV3 uutisten videoklippi.

Kommentit