Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry
SVK Jäsenille

Pilkintää Littoistenjärvellä

Moro!

Kirjoitan nyt kahdesta reissusta Littoistenjärvelle. Toisella kertaa käytiin kisaamassa ja viikkoa myöhemmin muuten vaan.

Kilpailut olivat Tammikuun alussa, lämpötila oli neljä astetta pakkasen puolella ja jää oli lähes lumeton. Aloituspaikaksi valitsin saaren vierustan, ensimmäisestä reiästä alkoi nousta heti kalaa. Pieniä ahvenia tuli sieltä täältä, ei paljoa, mutta jotain kuitenkin. Välineenä oli pieni kultainen tapsipilkki ja syöttinä punaiset kärpäsentoukat, uittotyylinä oli melko hidas väristys ja nostelu. Liikkua piti paljon, sillä parvet liikkuivat hyvinkin rivakasti paikasta toiseen, kun enemmän pilkkijöitä alkoi kertyä yhdelle alueelle. Kaiken kaikkiaan kalaa tuli vähän alle pari kiloa.


Pari viikkoa myöhemmin käytiin taas “Litsalla” tällöin oli olosuhteet hieman toisenlaiset. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lunta jäällä oli n. 20 cm. Paikka oli saman saaren vierustalla. Kaloja tuli vähemmän, mutta oli isompaa. Kaikkiaan kaloja tuli n. kolme kiloa, suurin kala oli 574 grammaa. Pilkki oli sama kuin kilpailussa, mutta uittotyyli rivakampaa. Ja nyt täytyi liikkua vähemmän, koska kalat tuntuivat olevan pienellä alueella, ja kalastajia oli vain kaksi.

Teksti ja Kuvat: Joona Lavonen

Kommentit


Perhonsidontaa talven kynnyksellä

Hei vaan! Se on Joona nyt pitkän tauon jälkeen kirjoittamassa.

Se alkaa pikkuhiljaa olla aika laittaa perhovälineet syrjään ja kaivaa pilkkivälineitä esiin. (jos nämä pakkaset tästä jatkuvat)

Perhokalastajalle kevät, kesä ja syksy ovat kalastusaikaa, mutta mitä tehdä kun talvi koittaa…? No sitoa rasiat täyteen perhoja tietty!

Minun perhonsidonta on vielä vähän “lapsen kengissä” ja yleensä sidon liitsejä, larvoja, tinseleitä ja joitakin yksinkertaisia pintaperhoja. Mutta tänä talvena ajattelin koittaa sitoa hieman erilaisia jäljitelmiä.

Ja, kun joulupukilta toivoin vähän järeämpiä perhovälineitä pääasiassa hauelle, mutta kyllä niillä taimenenkin kesyttää… niin pitäähän niillekin sitoa jotain tavallista isompaa.

Joten tuumasta toimeen ja tutkimustyön pariin. Internetin ihmeellisestä maailmasta luin, että simput ovat taimenten suurta herkkua iltasyönnillä. Ja sitten miettimään miten sen sitoo. Tiesin kyllä miltä simppu näytti, mutta niin kuin taiteessa yleensä, piti tätäkin mallia katsoa tarkemmin. Kun simpun ulkonäkö oli suurin piirtein kunnossa. Aloin etsiä tietoa itselleni entuudestaan tuntemattomaan aiheeseen: hauen perhokalastukseen. Kun vähän aikaa kävin eri nettisivuja läpi ja kokonaiskuva oli selvä. Aloin sitomaan.

Ensimmäinen ongelma tuli vastaan simppuperhon kohdalla. Mistä sen sitoisin. Onneksi äitini tykkää askarella ja hänellä oli ruskeita laikukkaita höyheniä. Tein kaksi erilaista perhoa. Yhden pienen ja toisen vähän isomman. Koukkukoko taisi olla 14 ja isompaan sidoin 10 koon lisäkoukun. Ja väkäsettömiä (irtoaa helpommin kalasta ja kalastajasta).

Haukiperhoa varten piti turvautua internettiin, muutaman videon jälkeen aloin sitomaan. Ajattelin tehdä ahventa jäljittelevän perhon. Mutta totta kai jonkun piti mennä mönkään. Oranssi ja musta tussi puuttui, niitä olisin tarvinnut ahvenen evien ja raitojen tekoon, mutta omasta mielestä hieno perho siitä huolimatta.

Kun sidonta oli valmista, halusin muiden arvion. Joten lähetin kuvat perhoista kavereille ja palaute oli seuraavanlaista: “hei noi on oikeesti hienoja” “näyttää oikeelta kalalta” “mitäs joulukoristeita noi on”.

Mutta ei muuta kun kalastellaan talvi läpi ja keväällä koitetaan jos näillä jotain vaikka vahingossa saisi. Morjens!


Kuvassa simppuperhot ovat vasemmalla ja haukiperhot oikealla

Kommentit


Kalat kireässä

Hei!
Joona täällä taas kirjoittelee. Ja siis olen kohta 15 vuotias poika Liedosta.
Nyt kerron kun oltiin ”muuten vaan” pilkillä Kaarinassa.
Joonapilkkii
Lähtö oli suunniteltu noin klo 10-11. Aamulla kaira, reppu, ja kaikuluotain autoon ja menoks. Olimme olleet samalla paikalla viikkoa ennen, ja silloin jäätä oli ollut reilut 15 cm, ja koska hiihtolomaviikko oli ollut aivan julmetun kylmä, tiesimme jäätä olevan huomattavasti enemmän. Ja kyllä sitä n.25 cm olikin.
Ensimmäiseltä reiältä ei kaiku näyttänyt kaloja, eikä toiselta, kolmannella joku kävi pilkin hylkäämässä. Aika äkkiä kävi selväksi ettei kalat olleet penkoilla tai montuissa. Joten ei muuta kun kaiku pakettiin ja kaislikoita kaluamaan.

JoonapilkkiEikä sekään ihan putkeen mennyt: kaksi kiiskeä ja muutamat pienet ahvenet. (ainakin kissa tykkäsi).

Talvisin terveisin Joona.

Kommentit


Pilkkikisat Säkylässä

Hei!
Tässä kirjoittaa jälleen uusi bloggaaja, Joona Lavonen.
Kerron nyt pilkkikilpailuista Säkylän Pyhäjärvellä.
Kilpailussa jäällemenoaikaa oli 15 min ja paluuaikaa 30 min. Kauas ei siis kannattanut lähteä tarpomaan. Ei muuta kun jäälle!
Aluksi katsoin samanlaisen paikan missä ahvenet ovat ennenkin ”pyhiksellä” oleilleet.
Kun paikka oli katsottu, laitettiin varusteet kuntoon: kaira auki ja teräsuoja irti, tapsipilkit esille, toukka kiinni ja kelloa katsomaan. Kilpailu alkoi klo 10 eli kairaamaan ei saanut alkaa ennen. Kolme, kaksi, yksi… nyt! Ja vimmattu kairaaminen alkoi. Teräsjäätä oli noin 25-30 cm.
Ensimmäisellä reiällä oli hiljaista, ja tyhjällä reiällä ei kannata paria minuuttia kauempaa kilpapilkinnässä istuskella. Joten siirryin n. 10 metriä eteenpäin, myöskin tyhjää. Olin juuri lähdössä kolmannelta reiältä, kun pieni kiiski päätti ottaa morristani oivan aamupalan. Kiisken päästin pois enkä jättänyt jäälle jäätymään kuoliaaksi. Koska kilpailukalana oli ahven en jäänyt selvittämään olisiko kiiskiä enempää. Joonanpilkkikuva
Hetken ajan kuluttua vavan päässä nykäisi uudestaan… BINGO! Kohdekalalaji ahvenhan se siellä. Tiesin, että ahven on aralla päällä, koska samasta reiästä ei tullut ensimmäiselle kaveria. Joten hitaat ja varovaiset liikkeet loppukisan ajaksi.
Sen jälkeen ahvenia ja satunnaisia kiiskiä tuli sieltä sun täältä, eikä mitään tiettyä paikkaa, syvyyttä, tai uittotyyliä löytynyt.
Ja kyllä siinä kysyttiin kärsivällisyyttä, kun ahvenet jatkuvasti näppivät toukan irti. Mutta kyllä se pieni väristys ja hidas nosto saavat ronkeleimmankin ahvenen ottamaan kiinni.
Kilpailun jälkeen punnituspaikalla kuulin samoja mietteitä kun itselläni ”kalaa on, mut ei se syö”
Tuloksena oli vajaa kilo.
Haluaisin myös kertoa huomion, että kilpailuissa käy valitettavan vähän nuoria. Tällä kertaa nuoria oli kaksi. Yleensä joudun olemaan yksin. PM-ja SM-kisat ovat poikkeus. Onko se sitten talven kylmyys tai kilpailujen pituus 4-5 h, mutta pilkkikilpailut eivät tempaa nuoria mukaansa. Kesän onkikilpailuissa käy hieman enemmän nuoria. Ja tämän nuorisokadon takia monessa kilpailussa nuorten sarjoja on vain yksi. Jolloin nuorimmat ja mahdollisesti ensikertalaiset kilpailevat vanhempien ja kokeneempien kanssa. Toivottavasti muutkin innostuvat kilpailusta ja tulevat mukkan kisoihin. Se on hauskaa!

Terveisin Joona

Kommentit