Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry
SVK Jäsenille

Isojen kuhien päivä

Hei!

Nyt onkin sellainen reissu takana, joka ei hetkeen unohdu. Oma kuhaennätys meni pariinkin kertaan uusiksi saman päivän aikana. Menin siis jo ennestään täältä blogista tutun ystäväni Kippari J:n kanssa järvelle kalastamaan kuhaa vertikaalijigaamalla sekä täsmä heittämällä. Käytössä oli viistokaikuluotain, sekä live-teknologiaa käyttävä kaikuluotain. Aamusta oli tarkoitus katsoa hetki, löytyykö alueelta yhtään isompia kuhia. Loppupäivästä sitten heittää muutamaa ruokakalaa.

No melkein heti vesille päästyämme löytyi välivedessä kovaa vauhtia uiva paremman kokoluokan kuha, joka söi välivedessä pikkukalaa. Kippari J taiteili veneen kalan päälle, sillä kova tuuli haittasi täsmänä heittämistä, joten yritimme siis vertikaalijigaamalla saada jigin kalan näkökenttään. Kala nousi katsomaan tarjolla olevaa jigiä, mutta ilmeisesti se ei ollut mieleinen kalan kääntyessä pois. Kelasin äkkiä jigin veneeseen ja vaihdoin sitä, jos pääsisimme tarjoamaan viehettä kalalle vielä uudestaan. Kippari J sai veneen uudelleen hetkeksi kalan päälle, joten pääsin tiputtamaan sille vieheen. Kala ei vieläkään sitä kelpuuttanut, joten päätimme etsiä toisen kalan.

Siirtyessämme seuraavalle penkalle, makoili pohjassa pari ruokakoon kuhaa, joista toinen kelpuutti heitetyn jigin ja veneeseen 45 senttinen kuha. Penkalle päästyämme, viistokaikuluotaimeen piirtyy suurehko kala, joka ui välivedessä noin 7 metrin syvyydessä. Otan vavan käteeni ja valmistaudun heittämään kalalle Kippari J:n käskystä. Heitän noin 6 metrin heiton ja kala lyö parin nypyn jälkeen kiinni ja huomaan heti, että nyt on paremman luokan kala kyseessä. Haavissa 73 senttinen kuha, joka oli uusi kuha ennätykseni useammalla sentillä. Ei olisi voinut paljon paremmin reissu alkaa.

Sitten vain seuraavaa kuhaa etsimään, ja nopeasti se löytyikin. Kala taas välivedessä pikkukalan perässä. Kippari J ajaa veneen kalan päälle ja tiputan vertikaalijigin suoraan kalan suun eteen. Kala nousee pystyyn ja tärppi tuleekin heti, ja kohta onkin 69 senttiä kuhaa haavissa. Tajutaan, että nyt on jonkin sortin syönti aika, joten ei tuhlata kauaa aikaa kalan kanssa. Vain nopea mittaus ja pari kuvaa, ja kala jatkamaan elämäänsä. Enempää kaloja ei samalta alueelta löydy, joten livescope-anturi ja keulamoottori ylös. Sitten siirtymä uudelle alueelle. Meidän piti valita tuulelta suojassa olevia paikkoja, koska keskellä selkää ei olisi kalastamisesta tullut mitään.

Hetken ajan luotailtuamme, löytyy jälleen suuri kuha välivedestä, joka on kovassa liikkeessä. Hetken aikaa kalaa jahdattuamme, saan tiputettua jigin kalan näkökenttään ja se ampuu heti kohti jigiä ja tunnen kuinka taas on kyseessä suuri yksilö. Kala osoittautuu sentillä pidemmäksi kuin ensimmäinen, joten oma kuhaennätys kirjataan lukemiin 74 senttiä. Tässä kohtaa päivää oli aika uskomaton fiilis.

Loppupäivä menikin tyhjää heittäessä, sillä kuhat laittoivat suut täysin kiinni, edes ruokakoon kalat eivät tarjonneet tärppejä. Kalaa löytyikin vähän heikosti, kun alueet olivat rajattuja tuulen vuoksi. Kalat löytyivät siis välivedestä noin 6-8 metrin syvyydestä, jossa olivat ruokailemassa. On kyllä hienoa, kuinka tarkasti livescope-kaikuluotaimella pystyy tarjoamaan jigiä kalalle, mutta kuten nähtiin on se aina kalan päätös ottaako se vai ei. Oli hyvä, että kaloja löytyi heti aamusta hyvän syönnin aikaan, sillä myöhemmin emme olisi niitä saaneet. Uskon, että tämä reissu jää pitkäksi aikaa mieleen ja saattaa mennä taas hetki ennen kuin kuha ennätys menee uusiksi. Katsotaan vieläkö tänä kautena ehtisi käymään järvellä.

Kommentit


Vertikaalijigauksen opettelua

Moi!

Kesän aikana tutustuin enemmän vertikaalijigauksen saloihin. Vertikaalijigaus eli pystyjigaus on erittäin mielenkiintoista ja se tarjoaa mahdollisuuden suuriin kaloihin. Vertikaalijigauksessa ainakin itselläni kovassa käytössä on elektroniikka ja kalastus perustuukin minulla kaikuluotaimen käyttöön. Kalastusmuotoa kutsutaan myös täsmäkalastukseksi, kun etsitään yksittäisiä isompia kaloja.

Olen saanut useita haukia välivedestä, jotka uiskentelivat pikkukalojen perässä. Alueet, joilta olen välivesi haukia saanut, olivat noin 10-15 metriä syviä, mutta kalat noin puolessa välissä ja usein liikkeessä. Haukien lisäksi välivedessä on näkynyt pikkukalaa, kuhia ja jopa toutaimia. Täsmäkalastus on nostanut paljon suosiotaan lähivuosina uuden teknologian myötä. Itse olen vielä täysin aloittelija, mutta jo ensimmäiset tällä tyylillä saadut kalat ovat opettaneet paljon. Tässä tekstissä pyrinkin tuomaan esille asioita, jotka itse olen oppinut, kun tähän kalastusmuotoon olen tänä kautena tutustunut.

Yksi tärkeä asia on veneen ohjaus, joka pitää olla hallussa, jos haluaa liikkeessä olevan kalan perässä pysyä. Itsellä alkaa vasta nyt onnistua kalan päälle ajaminen sen jälkeen, kun kala on näkynyt viistokaikuluotaimessa. Varsinkin jos käytössä ei ole live-tekniikkaa on vene saatava kalan päälle, ellei sitten halua viistosta sitä heittää. Itsellä on käytössä lyhyt vertikaalijigaus vapa, jotta pystyn tiputtamaan jigin läheltä anturia, joka sijaitsee siis kuskin takana veneen peräpeilissä, kun en ole anturi telinettä veneen sivulle vielä hankkinut. Kalastusvälineet tulisi olla järeät ja siima saa olla paksua. Kala saattaa joskus ottaa todella lyhyeen siimaan ja silloin vavassakin pitää olla vääntöä. Kieltämättä tuolla lyhyellä 140 senttisellä vavalla on pari kertaa ranteeseen tehnyt kipeää, kun kuha on tärpännyt kovasti tai hauella virtaa riittänyt.

Itselläni on käytössä Humminbirdin viistokaikuluotain, jossa käytän matalaa taajuutta 405-535 kHz. Ruudulta on helppo erottaa välivedessä uiskenteleva kala ja sen jälkeen pyrkiä saamaan kala uudelleen kuviin. Jos ajamalla pääsee kalan päälle, pitäisi kalan piirtyä alaspäin luotaavaan kuvaan eli 2d ja dsi näkymään. Asiaa vaikeuttaa usein se, että kalat ovat kovassa liikkeessä tai väistelevät venettä. Kun ruudulta näkyy, että kala on anturin alla, tiputetaan sille viehe ja jäädään seuraamaan kalan reaktiota. Olen joutunut tarjoamaan jigin useasti samalle kalalle, jos vene on ehtinyt liikkua tai kala uinut jonnekin suuntaan. Hauki on useammin ottanut vieheeseen, kun kuha saattaa olla vaikeampi saada ottamaan. Kesällä tällä kyseisellä menetelmällä oli haukiennätyksen rikkominen lähellä, mutta kala pääsi karkuun pinnassa ennen haavia. Tapahtuma harmittaa vieläkin, sillä arvioni mukaan kala oli reilu 110 senttimetriä. Toistaiseksi isoin kuha välivedestä vertikaalijigaamalla on ollut 68 senttinen, josta viime blogitekstissä kirjoitinkin.

Suurempi kala käy katsomassa jigiä

Pohjalinjakalojen vertikaalijigaus on eri hiukan eri asia, mutta erittäin tehokasta sekin. Kalastan pääsääntöisesti pohjalinjassa olevia kuhia heittämällä. Huonolla syönnillä, olen tarjonnut kuhille jigiä myös vertikaalijigaus tyylillä. Se tuntuu toimivan hieman paremmin kuin perus heittojigaus. Oletan, että kyse on siitä kauanko jigi on kalan näkökentässä. Jos veneen saa vain pidettyä paikalla ja jigin lähellä kalan suuta, antaa kuha yleensä jonkin merkin siitä, että on huomannut jigin. Vertikaalijigaamalla veneen alla olevia ruudulla näkyviä kuhia on myös helpompi säätää ottiväri kohdilleen, kun näkee kalojen reaktiot, toisin kuin heittämällä.

Yleensä aluetta luodatessa pidän vertikaalijigaus välineitä valmiina, jotta voin pudottaa jigin yksittäisillekin kaloille tai jos välivedessä sattuu näkymään jotain isompaa, jota sitten lähden tutkimaan tarkemmin.

Välivedessä olevien kuhien kohdalla kalastaminen saattaa mennä vaikeaksi, kun kala ei anna tärppiä sitten millään. Ei pohjalinjan kuhatkaan aina otilla ole. Omiin havaintoihin perustuen, kun kuha koko kasvaa, on se vaikeampi saada ottamaan.

Tämä kalastusmuoto tarjoaa kyllä haasteita ja alkuun pelkästään veneen ajaminen oikein tuntuu vaikealta. Olen vertikaalijigannut ennenkin, mutta lähinnä pohjassa olevia kaloja ja tämä välivesi kalojen täsmäjigaus on minulle vielä aika uutta. Opittavaa on vielä valtavasti ja sitä pyrin tekemään tässä syksyn aikana. Täsmäkalastuksen osaamisesta on myös paljon hyötyä kilpailuissa, joten oppiminen olisi kilpailumenestyksen kannalta suotavaa.

Kommentit


Kesäisiä kalastuskuulumisia

Moi!
Aika on vierähtänyt kalastuksen merkeissä, eikä ole tänne tullut päivitettyä kuulumisia.

Osallistuin kahteen Jigi cupin kilpailuun, joista toinen kilpailtiin Längelmävedellä ja toinen Keurusselällä. Jigicupin kilpailuissa tavoitellaan kolmea ahventa, kahta kuhaa ja yhtä haukea. Kalojen yhteismitta ratkaisee. Molempien kilpailujen vesistöihin tuli tutustuttua pari päivää ennen kilpailua. Längelmäveden kilpailu 27.6 meni heikosti kalojen suhteen, koska helleaalto vaikeutti ainakin omalta osaltani kuhan kalastusta, eikä muutkaan kalalajit helppoja olleet. Kilpailuun osallistui kanssani Ossi Kannosto. Saimme kortille vain 59 senttisen hauen ja 26 senttisen ahvenen Pieniä haukia saimme yli kymmenen päivän aikana, joista isoin tuo 59 senttiä.

Seuraava Jigi cupin kilpailu olikin Keuruulla, johon lähdin tutustumaan pari päivää ennen kilpailua. Keuruulta kalaa löytyi heti ensimmäisenä harjoituspäivänä mukavasti ja ensimmäiset heitot tarjosivat jo komeita kuhia isoimpien ollessa reilu 50 senttimetriä. Ahven ei myöskään tuottanut vaikeuksia vesistöön tutustuessa. Ahvenia löytyi matalasta, läheltä kivikkoja ja rannoilta, sekä matalan lahden keskustasta. Useampi ahvenpaikka oli valmiina plotterissa merkittynä jo ensimmäisenä päivänä Keuruulla. Ahvenet ei mitään suuria olleet, noin 25-30 senttisiä.

Ahvenia viistokaikuluotaimen ruudulla.
Ahvenia viistokaikuluotaimen ruudulla

Hauki tuotti vaikeuksia jo harjoittelupäivinä. Yhtään kunnon haukipaikkaa ei löytynyt, vain muutamia kalahavaintoja. Piti toivoa, että suurempi hauki saataisiin kilpailussa veneeseen.
Kilpailupäivälle oli ennustettu sadetta ja tuulta, mutta keli osoittautui oikein mainioksi verrattuna edellisten päivien sateisiin. Kilpailuun osallistui kanssani Oskari Teppola. Ensimmäiseltä paikalta saimme kaksi mittakuhaa, mutta harmittavan pienet verrattuna edellisten päivien kokoon, kuhien ollessa 42 ja 44 senttimetriä. Yritimme vertikaalijigaamalla vielä saada isompaa kuhaa. Yksi loistava tärppi ja kunnon taistelu ja kala pääsi puolessa välissä irti, ja menetimme selkeästi paremman kuhan. Sitten suuntasimme ahvenpaikoille ja saimme kaksi kisamitan (25cm) täyttävää ahventa ja samalta paikalta pieni hauki kortille. Isompi hauki oli tavoitteena ja siinä menikin sitten suurin osa kilpailuajasta ja lopulta 10 minuuttia ennen kilpailuajan loppua Oskari saa 66 senttimetriä haukea veneeseen. Välissä tietenkin kävimme yhden ahvenen heittämässä, ja paransimme muitakin ahvenia muutamalla sentillä.
Kalat jäivät aika pieneksi, emmekä saaneet isoa haukea yrityksestä huolimatta, mutta ensi vuonna sitten parannetaan.

Kilpailuiden jälkeen on tullut kalasteltua Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa. Onnistumisia on tullut ja olen päässyt tutustumaan uusiin alueisiin ja oppinut uusia asioita ahvenen kalastuksen parissa, sekä kuhan vertikaalijigauksen kohdalla. Kuhaennätys meni uusiksi, kun olin järvellä jigaamassa kuhia penkasta, mutta huomasin alueella olevan paljon välivedessä kalaa ja aloin luotaamaan tarkemmin viistokaikuluotaimella ja sain tiputettua jigin hyvälle kaiulle, joka osoittautui 68 senttiseksi hienoksi kuhaksi ja samalla rikkoi vanhan kuhaennätykseni niukasti.

Kommentit


Jigausta ja uistelua

Moi!

Viikko vierähti mukavasti Kyrösjärven rannalla mökkeillessä. Kalassa tuli oltua paljon, vaikka saalis oli hiukan kehno. Kelit suosivat ja lämpöä riitti. Vesikin lämpeni viikon aikana useamman asteen. Viikossa ehti kokeilla heittojigausta, vetouistelua ja vertikaalijigausta. Kaloilla oli kutuhommat kesken, joten viikko oli vaikea ja isommat kalat kateissa. Mitään kutukivikkoja ei tullut heitettyä vaan etsin kaloja muualta.

Kuhia löytyi noin neljän metrin vedestä ja kalaa oli paljon. Keskikoko oli pientä ja isommat kuhat tuntuivat loistavan poissaolollaan. Illasta kuhat aktivoituivat ja kävivät jigiin paremmin, aikamoista jigin vaihtamista piti silti harrastaa. Etsin kalat viistokaikuluotaimella ja sitten ajelin päälle katsomaan DI näkymästä minkä kokoisista kaloista oli kyse. Heittojigaamalla kuhia tuli paljonkin, mutta pieniä. Loppuviikosta tuli enemmän vertikaalijigattua. Muutamalle hyvälle ruokakuhalle tarjottiin jigiä, mutta joko jigi ei kelvannut tai vastaisku jäi puuttumaan. Vertikaalilla kuhia tuli, mutta ei edelleenkään mitään isomuksia.

Ahvenen kalastus oli haastavaa. Ahvenet tuntuivat olevan yksittäin ja levällään. Yhtenä iltana näkyi hieno ahventen ajo, jossa lokkeja ja tiirojakin lenteli paljon. Vähän myöhässä paikalle ja parvi oli jo levinnyt. Jigaamalla tuli muutamia ahvenia, osa ihan hyvää ruokakokoa noin 30 senttimetrisiä. Vaappuja vetämällä matalassa tuli myöskin ahvenia ja muutama kuhakin.

Hauenkalastustakin tuli kokeiltua pitkästä aikaa ja jotain kaloja onnistuin saamaan näytille, vaikka koko oli pientä. Muutama hauki tuli sivuosumana jigiin. Matalassa vetouistelemalla tuli muutama pieni hauki ja kaksi ikävää irtoamista, joissa molemmissa oli vähän parempi kala kyseessä. Mukavaa hommaa matalassa vetouistelu, kun joskus näkee jopa tärpit kun kala tulee ihan pintaan. Suosittelen kokeilemaan. Ainakaan tapahtumia ei jäänyt puuttumaan ja kaikkia kolmea kalalajia tuli. Lähinnä kaislikon edustoja tuli vedettyä, joissa matalaa noin 2 metriä. Shädejä tuli myös jonkun verran heitettyä, mutta isoja haukia ei tullut.
Joka tapauksessa hieno viikko takana ja katsotaan mitä seuraavaksi. Juhannus menee ahvenen kalastuksen parissa. Menkää vesille ja älkää unohtako aurinkorasvaa. Kireitä siimoja!


Kalat työn takana

Hei!
Alkukauden kalastus on ollut kohdallani todella haastavaa. Vesillä tullut kyllä jonkun verran oltua, mutta kalat kerta kaikkiaan niin tiukassa, että blogiin raportoivaa ei ole ollut. Kuhaa olen pääsääntöisesti heittänyt ja ahventa myös jonkun verran. Tyhjiä reissuja ei ole ollut, mutta saaliit todella heikkoja. Ongelmana on ollut kuhien passiivisuus. Kaloja löytynyt ihan hyvin, mutta tärpit ovat olleet harvassa. Olen yrittänyt erilaisia uittotekniikoita ja tottakai vaihtanut jigiä usein. Eräänä viikonloppuna pääsin Kippari J:n kyytiin testaamaan Garminin uutta Livescope kaikuluotainta, ja se selvensi alkukauden teemaa eli kuhien syönti haluttomuutta. Jigi piti uittaa ihan suun eteen ja jigin piti olla tietynlainen, jotta sai tärpin. Kyseessä on hieno laite, joka tarjosi ainakin itselle enemmän selvyyttä kalojen käyttäytymiseen. Itse tuosta päivästä oivalsin muutamia seikkoja. Ensinnäkin, kun kuhat ovat noin passivisia kuin ne nyt ovat olleet, eivät ne hae jigiä kaukaa vaan tarvii heiton oikeasti osua kohdilleen. Toiseksi, kalat saattavat uida pois nopeastikin, joten jos tietylle pienelle esimerkiksi viistoluotaimella löydetylle kalapaikalle heittää kymmenisen heittoa, voi osa kaloista uida pois jo ensimmäisten heiton aikana. Olen pyrkinyt myös kiinnittämään huomiota ankkurointiin, jotta löydetyt kalat jäävät varmasti heittosektoriin.

Kuhia kaikuluotaimen näytöllä
Kuhia penkassa

Nämä ovat vain muutamia asioita, joihin on tullut nyt enemmän kiinnitettyä huomiota. Vaikka kaloja ei ole kauheasti tullut, on siis saatu oppi yhä tärkeämmässä roolissa. Toivon mukaan syönti paranee kuhan ja ahvenen osalta kudun jälkeen. Vielä olisi pari viikkoa etäkoulua jäljellä, mutta sitten jää aikaa kalastukselle reilummin ja koko kesä aikaa opetella vesillä uutta. Mielenkiinto yhä suuntautuu kuhan kalastukseen, mutta tarkoitus myös muita kalalajeja kalastaa ja mahdollisesti myös kilpailla Jigicupin kisoissa.

Yhden kalapäivän keskityin vain ahvenen kalastukseen. Ahvenia löytyi aika matalasta noin viiden metrin vedestä. Veden lämpö noin kymmenisen astetta ja aurinko paistoi ja tuulta ei ollut ollenkaan. Käytin vähemmän kaikuluotaimia, ja tuli heitettyä paljon matalaa kivikkoa, ja joitain ahvenia onnistuin saamaan näytille. Ahvenet tuntuivat käyvän jigin pyrstöön kiinni ja usein irtosivat ennen venettä. Pienensin rajusti jigiä, mutta silti sama teema jatkui. Olisi pitänyt yrittää myös pienellä vaapulla, mutta niitä ei sattunut olemaan mukana. Iltapäivällä keli muuttui hetkessä täysin. Muutaman minuutin sisään alkoi kova tuuli ja tuli muutamia sadepisaroitakin. Nopeasti voi keli muuttua. Päivän saaliina siis muutamia ahvenia ja vähän tietoa siitä, missä ahven tähän aikaan oleilee. Hieno päivä vesillä.

Kireitä siimoja kaikille ja oikein mukavaa kesän aloittelua!

Kommentit


Avovesikauden avaus

Hei pitkästä aikaa! Blogi ollut muutaman kuukauden tauolla siitä syystä, että en ole päässyt kalaan. Koko talvena ei kunnon jäitä tännepäin tullut, ja se hetki kun olisi jäille päässyt tuli oltua kipeänä melkein kuukauden päivät. Nyt on avovesikausi avattu ja alan päivittelemään blogia useammin.

Avovesikausi tuli siis korkattua ja pahimmat poltteet sai pois vaikka päivä oli kalojen suhteen haastava. Venemessuilla kun kävi laitteita ihmettelemässä niin lopulta ruutuja ilmestyi veneeseen yksi lisää. Päivän aluksi sai säätää laitteita kuntoon ja asetuksia mieleisiksi päivitysten jäljiltä. Päivä meni lähinnä luodatessa ja auringosta nauttien sillä kalakontakteja ei ollut yhtä ahventa lukuunottamatta. Ahvenkin pääsi irti ennen venettä. Kuhaa lähinnä etsin ja sitä ei löytynyt kuin yksittäisiä kaloja ja välivesikaloja, joita en kumpiaakaan viitsi heittää. Vesi oli noin 2 asteista. Pikkukalaa oli välivedessä tuulen puolen penkoissa ihan hyvin. Näitä paikkoja heitinkin, vaikka kohdekaloja ei luotain näyttänyt.

On ikävä lähteä vesiltä pois, jos on koko päivän ollut kalojen suhteen ihan hukassa eikä sitä päivän koodia ole saanut rikottua. Toivotaan, että ensi reissu sujuisi paremmin, vaikka olihan tuo ihan mahtavaa päästä avaamaan kausi. Menkää ihmiset kalaan ja ulos, hyvää ajanvietettä kaikkien huolien ja rajoitusten keskellä.

Kommentit


Avovesikausi päätöksessä

Hei kaikki lukijat!
Oma avovesikauteni on nyt tullut päätökseen. Kauden päätösreissun ehdin vielä tehdä Tampereen Pyhäjärvelle.

Vesi oli jo todella viileää ja kalat pahasti kadoksissa. Tarkoitus oli kuhaa ja ahventa löytää ja mahdollisesti saada siimankin päähän. Yhdessä penkassa kalaa oli ihan kohtalaisesti, toki nekin aika hajallaan ja paikoitellen todella syvässä. Suurin osa reissun ajasta meni luotailuun kun kalaa ei meinannut löytyä. Tätä yhtä penkkaa pitikin sitten heittää reilummin. No eipä tuo penkka mitään ihmeellisempää tarjoillut. Yhden alamittaisen kuhan ja reissun loppupuolella sain ihan komean 35 senttimetriä pitkän ahvenen. Tämä ahven jäikin tämän avovesikauden viimeiseksi kalaksi.

Kulunut kausi on tarjoillut mahtavia kaloja ja kokemuksia. Olen oppinut paljon luotaamisesta, heittokulmista, kilpailemisesta, tekniikoista ja vaikka mitä muuta. Olen päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin tämän harrastuksen kautta. Osallistuin kilpailuihin ja sain sieltä arvokasta kokemusta, vaikka menestystä ei niinkään tihkunut. Tulevana talvena aion pilkkiä, ja käydä ehkä muutamassa kilpailussakin. Kyllä kalastus on mahtava harrastus! Kiitos kaikille lukijoille, sekä hyvää joulua!

Kommentit


Syksyisiä kalastuskuulumisia

Moi!
Hetken tauko ollut täältä blogin puolelta koulukiireiden ja muiden kiireiden takia. Kalassa olen kuitenkin päässyt käymään nyt kolme sunnuntaita putkeen. Kalat ovat olleet vähän nihkeällä otilla, mutta aina jotain saalista on kuitenkin tullut. Kelit ovat vaihdelleet ja avovesikausi lähenee loppuaan, mutta kyllä tässä muutaman reissun ehtii vielä tehdä.

Kuhaa olen pääosin kalastanut, mutta joukkoon mahtuu yksi haukireissun puolikaskin, joka jäi aika vaisuksi vaikka odotukset olivat korkealla. Sain yhden noin parin kilon hauen shädillä, ja muut kalat loistivat poissaolollaan.
Edellisellä reissulla kuhaa löytyi ihan hyvin, mutta vaikeuksia ilmeni kun täytyi ruveta arpomaan mitä ne söisivät. Kalojen löytäminen on kuitenkin tärkeintä ja jos kalat vielä saa syömään on jo voiton puolella. Kuhat ovat vaatineet erilaista uittoa, ja outoja ratkaisuja jigin mallin, värin ja jigipään painon suhteen. Silti en ole onnistunut sitä ottikonetta löytämään muutamilla viime reisuilla. Saalis on jäänyt laihaksi, mutta jotain kuitenkin. Pari mittakuhaa taitaa olla paras saalis viime kuukauteen, mutta en ole kerennyt kalaan kuin kolmesti.

Paremminkin olisi voinut toki mennä. Pääasia kuitenkin on että pääsee vesille, vaikka kaloilla ei juhlittaiskaan. Tiedossa on vielä varmasti hienoja reissuja tälle kautta ja toivottavasti kalan tulokin tästä paranee. Vielä kerkeää kalaan, joten ei muuta kuin kireitä!
Palataan pian, toivottavasti kalaisamman blogipäivityksen merkeissä!

Kommentit


Kotijärvellä

Hei pitkästä aikaa.
Koulu on nyt haitannut harrastamista ja vesille ei ole kerennyt yhtä usein kuin ennen. Välillä silti on tullut käytyä katsomassa vieläkö osaisi kalastaa. Veden lämmöt tulevat alas joka reissun välissä reippaasti, kun ei kerkeä usein käymään ja kalojen löytäminenkin on välillä haasteellista. Viikonloppuna kerkesin kuitenkin kotijärvelleni Tampereen Pyhäjärvellä käymään ja tällä kertaa Lempäälän päässä. Olen vain muutaman kerran tuolla päässä järveä käynyt, eikä sieltä oikein paikkoja ole valmiina.
Oli hieno aamu olla vesillä, keli oli tyyni ja vähän sumuinen, järvellä oli aika paljon muitakin veneitä, koska onhan siellä Jigicupin osakilpailu lokakuun alussa. Luotaillessa meni tovi, niiin kuin aina uudelle paikalle saavuttaessa. Kuhia etsiskelin ja ahvenia vain löytyi. No mikäs siinä, niitä täytyi tietenkin heittää ja joitain ahvenia veneessä kävikin, mutta koko oli aika pientä.

Luotailu jatkui ja kuhaa yritin löytää, mutta kuhat pysyttelivät piilossa minulta. Menimme lahden poukamaan, jossa kallio vieressä ja aika syvää paikoitellen. Lahden poukama oli täynnä ahventa ja ruokakalat oli kasassa jo aika pian. Suuria yksilöitä ei tullut isoimman ollessa noin 30 senttiä. Yksi säyne kävi myös veneessä, hetken luulin jo, että nyt on iso ahven. Lievä pettymys. Ahvenille kelpasi pienet jigit, mutta viisi tuumaisellakin tuli muutama ahven, eli kai ne syönnillään olivat.
Keli muuttui tyynestä, voimakkaaseen tuuleen ja ajeltiin takaisin, kohti Pirkkalaa ja luotailin siinä hetken tuulen puolen penkkaa vettä alla noin 8 metriä. Siitä löytyi muutama kuha, koko oli kyllä pientä mutta täytyihän se kuhaakin heittää edes kerran. Aalloista huolimatta yksi mitallinen tuli ahvenien joukkoon ruokakalaksi.

Nostettiin vene ylös ja kotiin fileeraamaan kaloja. Vaikea päivä, kalat tiukassa ja tuuli haittasi loppupäivästä. Veden lämpö noin 13 astetta. Ahventa täytyy jatkossa heittää enemmän, parvet tuntui olevan suuria ja syönti välillä todella hyvää. Kalojen koko olisi saanut olla suurempaa, kuten aina. Vielä on kautta reilusti jäljellä, joten palataan pian!

Kommentit


Kuhaa jigaamassa

Moi!

Kelit ovat suosineet ja kuhaa olen muutaman kerran käynyt jigaamassa ja muutama ruokakuha yleensä tullut saatua. Kaloja on löytynyt 4 – 10 metrin välistä. Veden lämmöt tuli hellejakson aikaan todella paljon ylös. Vesi oli parhaimmillaan jopa reilut 25 astetta. Nyt kun veden lämmöt on laskeneet niin on kuhakin ollut vähän paremmalla otilla vaikka silti syönti ollut mielestäni heikkoa. Koko ajan yritän uutta oppia ja saada kuhat ottamaan, mutta eiköhän tuo kuha vähän paremmin jigiä syö kun syksyä kohden mennään. Syksyllä täytyy kyllä opetella haukea kalastamaan ja yrittää rikkoa tuo vanha haukiennätys, joka on tasan metri.


Pyrstöt vain syötiin kun jigin väri ei ollut kohdillaan.

Yksi kuhan jigaus reissu oli vaikea, sillä kalaa oli kyllä hyvin mutta syönti oli todella heikko. Penkassa, jota heitimme oli kaloja noin pari kymmentä viistokaiun mukaan, mutta vain yhden noin 45 senttisen siitä sain ja pari alamittaa. Täytyi siis etsiä aktiivisempaa kalaa ja sain heittämällä vielä toisen mitallisen, kylläkin eri penkasta. Vertikaalilla veneen alta sain samalla reissulla komean 53 senttisen kuhan, josta yksi kuvakin otettiin. Alla pari kuvaa kaikuluotaimen näytöltä.

Kuha ei siis ole vielä hurjalla syönnillä ollut ainakaan, ainakaan minun jigeihini, mutta eiköhän se siitä parane. Ja saa kyllä olla tyytyväinen mikäli ruokakalat pöytään saa, vaikka kaloilla ei ole lähiaikoina sen enempää juhlittu.

Palataan pian ja nyt kaikki vesille!