Onginta

Onginta

Onkiminen on suosituin kalastusmuoto Suomessa, eikä ihme sillä  se on kaikista helpoin ja edullisin tapa lähteä tutustumaan kalastuksen maailmaan. Lisäksi onkiminen on jokamiehenoikeus. Muista kuitenkin että onkiminen on kuitenkin kiellettyjä lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikoissa sekä vesialueilla, joissa kalastus on muun säädöksen tai määräyksen nojalla kiellettyä. Onkiminen tarjoaa uusia kokemuksia myös kokeneille kalastajille, siksi se sopiikin erinomaisesti kaiken ikäisille. Tiesitkö, että onginta on todella suosittua myös ulkomailla? Vuosittain Suomestakin lähetetään useita joukkueita edustamaan Suomea kilpaonginnan MM-kisoissa. Lue lisää kalastuskilpailuista ja niihin osallistumisesta www.vapaa-ajankalastaja.fi/kilpailut/

 Onkivälineiden valintaan kannattaa panostaa

Ensinnäkin perinteiset punavalkoiset ns. huoltoasemakohot kannattaa jättää kaupan hyllylle, niissä on tavallisesti aivan liian paksu siima, suuri ja tylsä koukku, sekä kohon painotus on huono. Valitse mieluummin kaupasta nk. kilpaonkilaite: Hyvä kohon koko aloittelijalle on n. 3g, jolloin pääsiiman vahvuus tulisi olla n.0.18-0.20 ja siimatapsi kannattaa olla aavistuksen ohuempaa siimaa 0.14-0.16 käyvät hyvin. Koho tulee olla painotettu niin, että vain kohon yläantenni jää veden pinnalle näkyviin. Koukun tulisi olla kokoluokkaa 12-14, lisäksi aloittelijalle kannattaa valita pitkärunkoinen koukku, sillä se helpottaa koukun irrottamista kalan suusta. Muistathan jättää onkilaitteen siiman n. 10-20cm vapaa lyhyemmäksi, näin heittäminen ja kalan nostaminen helpottuu huomattavasti. Innokkaimmat onkijat tekevät itse onkilaitteensa, näin saat juuri tarpeisiisi sopivia onkilaitteita, katso ohjeet www.fisuun.fi/rakenna-onkilaite. 3-4 metrin lasikuituvapa on aloittelevalle onkijalle sopiva, kun onkijan taidot ja ikä karttuvat voi alkaa miettiä pidempiä vapoja. Yli viiden metrin vapaa hankkiessa kannattaa siirtyä joko kokonaan hiilikuituisiin tai sekoitevapoihin, jotka ovat kevyempiä ja tasapainoisempia kuin lasikuituvavat. Muita tarvittavia välineitä ovat istuin (mikäli rannassa ei ole hyvää istumapaikkaa), haavi isojen kalojen ylös ottamiseen ja tietenkin joka kalareissun kruunu: Hyvät eväät!

Syötiksi käy parhaiten madon pätkä tai kärpäsen toukka, erityisesti lahnalle ja ahvenille mato on usein vastustamaton syötti mutta pienempää syöttiä käytettäessä saalisvarmuus kasvaa ja iso kala ottaa monesti hyvin myös toukalla syötitettyyn koukkuun. Muistathan kuitenkin jättää koukun kärjen näkyviin, näin kalat tarttuvat helpommin koukkuun kiinni. Omien syöttimatojen kaivaminen on osa elämystä, mutta tarpeen vaatiessa hyvin varustetuista kaupoista löydät valmiiksi purkitettuja matoja ja toukkia ympäri vuoden. Kalastusvälineliikkeistä ostettavilla mäskeillä lisäät saalisvarmuutta entisestään.

Ensimmäiseksi onkipaikaksi kannattaa valita mahdollisimman avoin paikka: Vältä pusikkoisia tai heinikkoisia paikkoja, onkilaite jää helposti puihin kiinni. Esimerkiksi laiturilla on helppo aloittaa onginnan harjoittelu, taitojen karttuessa voi siirtyä hieman haastavampiin paikkoihin. Ensimmäisenä aloittelevan onkijan kannattaa opetella heittotekniikkaa, etukautta heittäminen on kaikista tehokkain ja turvallisin tapa heittää onkilaite veteen. Oikein painotetusta kohosta tärpit ovat helppo havaita, tärpin merkit ovat seuraavia: Koho uppoaa, koho lähtee liikkumaan sivulle tai koho nousee ylöspäin. Kun huomaat tärpin nosta onkivapa rauhallisesti pystysuoraan kohti taivasta. Onginnassa ei tarvitse tehdä vastaiskua, pienen kalan voit nostaa suoraan ylös, mutta isomukset kannattaa nostaa haavin avulla. Rauhalliset otteet vähentävät myös siimasotkuja. Mikäli olet ottamassa onkimiasi kaloja ruoaksi, muista tainnuttaa ja verestää ruokakalat heti, sekä säilytä niitä viileässä.