Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry
SVK Jäsenille

Pilkkijän kalalajit

Pilkkimällä voit pyydystää lukuisia kalalajeja. Eri kalalajit vaativat hiukan eri pilkintätapoja. Myös lajien olinpaikat eroavat toisistaan. Kohdistamalla pilkintä tiettyyn lajiin nousee todennäköisyys saaliin saamiseen. Sivusaaliit eivät ole mitenkään harvinaisia, sillä esimerkiksi ahvenpilkkijän saaliiksi jää usein myös särki ja hauki.

Ahven
Ahven on suosituin pilkkikalamme. Ahventa kannattaa etsiä rannan tai kaislikon tuntumasta sekä vedenalaisten kivikkojen reunamilta. Mikäli ahvenia on paikalla, niin ne ottavat yleensä nopeasti pilkkiin. Vaihda reikää muutaman minuutin välien kunnes löydät syövän ahvenparven. Hyvän ahvensaaliin salaisuus on aktiivinen ja ahkera kairaaminen. Pilkkijän tulee löytää kalat.

Ahven
Ahven. Kuva: Juha Ojaharju

Ahven on parvikala, eli jos pilkkiin haksahtaa raitapaita, on hyvin todennäköistä, että reiän alla on lisää. Pitää toimia ripeästi. Kun ensimmäinen kala on repussa, pitää pilkin olla jo uudestaan matkalla kohti pohjaa. Tukeva ote pilkkivavasta ja pilkintä jatkuu. Pari pientä nykytystä, ja mikäli paikalla on lisää ahvenia, käy seuraava yleensä miltei heti koukkuun kiinni. Jos syönti tyrehtyy, niin tee lähistölle lisää reikiä.
Ahven ottaa monenlaisiin pilkkeihin. Sille kelpaa niin mormyska ja pystypilkki kuin tasapainopilkkikin. Syötiksi kelpaavat kärpäsentoukka, mato, surviaissääskentoukka sekä juuri tapetusta ahvenesta otettu silmä.

Särki
Yleisin särjensukuisista kaloista on tavanomainen punasilmäinen särki. Punaiset silmät ja oranssit evät ovat hyviä tunnusmerkkejä. Särki elää parvessa ja sen kannat ovat viime vuosina runsastuneet. Ei ole ollenkaan tavatonta, että ahventa etsivä pilkkijä löytääkin ison parven hopeakylkisiä särkiä. Särki ottaa erittäin mieluusti pilkkijän tarjoamiin syötteihin. Isoista särjistä saa valmistettua hyvää kalaruokaa.

Särki
Särki.  Kuva: Juha Ojaharju

Särkikaloja voi ahvenpilkinnän tyyliin lähteä etsimään kairaten, mutta on olemassa muitakin keinoja. Särkikalat ovat persoja ruokinnalle. Kaloja voi houkutella mäskillä, johon on lisätty esimerkiksi kärpäsentoukkia. Mäskin tehtävä on houkutella kalat paikalle.  Mäskin teko on helppoa ja hauskaa puuhaa koko perheelle. Mäskin tekemisestä on näillä sivuilla ohjeet erikseen.
Mäskin voi laittaa valmiiksi kairattuihin reikiin jo edellisenä päivänä tai vasta kalastuksen yhteydessä. Mäskistä puristetaan sopivan pieniä palloja, jotka pudotetaan valmiiksi tehtyyn reikään.
Ketjukoukulla varustetut pystypilkit sekä pienet mormyskat, joko pystypilkin alla tai suoraan siimaan kiinnitettynä ovat parhaita särkipilkkejä. Syötiksi kelpaa kärpäsentoukka, madonpätkä tai surviainen.

Kuha
Kuha on ahvenen serkku ja se on raitapaidan tapaan niin kutsuttu lämpimän veden kala. Kuha ei liiku paljoa talvisaikaan, vaan sitä on itse etsittävä. Kun ensimmäinen kuha haksahtaa kiinni, kannattaa alueelle jäädä hieman pitempäänkin. Koska kuha viihtyy usein parvissa, on hyvin mahdollista sada alueelta useampi messinkikylki.

Kuha
Kuha.  Kuva: Juha Ojaharju

Kuha mielletään monesti araksi ja se saattaa jäädä tutkimaan kalastajan pilkkiä ennen kuin päättää siihen ottaa. Kuhapilkintä vaatii harrastajaltaan enemmän kärsivällisyyttä kuin ahvenpilkintä. Kuhaa pilkkiessä saa pilkin liikkeet olla rauhallisempia ja tauot vetojen välissä pidemmät.
Kuhalle voi tarjota sekä pystypilkkejä, että tasapainoja. Jopa kesäinen lusikkauistin kelpaa pilkiksi. Pilkkien koukut saavat olla hiukan isompia kuin ahvenpilkinnässä. Nro 6-8 terävä kolmihaarakoukku on sopiva. Syötiksi kelpaavat kärpäsentoukat, ahvenen silmät sekä pienehköt kalanpalat.

Kirjolohi
Kirjolohi ei kuulu Suomen alkuperäisiin kalalajeihin, vaan on Pohjois-Amerikasta tuotu kala. Kirjolohta istutetaan joihinkin koskiin ja järviin. Järvistä sitä onkin mukavaa pilkkiä. Kirjolohen tärppi saattaa olla rajukin, joten ote pilkkivavasta saa olla tiukka. Kirjolohta voi pilkkiä pienillä lusikkauistimilla, isoilla mormyskoilla, leecheillä ja tasapainoilla. Syötiksi käyvät muun muassa kaupasta saatava syöttitahna, katkarapu ja kärpäsentoukka.

Kirjolohi
Kirjolohi. Kuva: Petter Nissén

Siika
Siika viihtyy kylmässä vedessä. Se on parvikala ja etsii aktiivisesti ruokaa läpi talven. Siikaa pilkkiessä kannattaa olla maltillinen. Jos sattuu saamaan siian, kannattaa laittaa nopeasti pilkki takaisin avantoon. Siikaparvi liikkuu nopeasti, mutta nopealla toiminnalle voit sada saaliiksi parvesta useammankin kalan. Kalaparvi – tai toinen – palaa ennen pitkää takaisin apajille, ja kalakekkerit alkavat uudestaan. Parhaimmat siikasaaliit saadaan rantamatalista syksyn kirkkailta jäiltä tai keväällä lumien sulettua. siikaa voi pilkkiä hyvinkin matalasta vedestä, jolloin näet kalan saapumisen pilkin luo.

Siika
Siika. Kuva: Jaana Vetikko

Siian tärppi on yleensä varovainen tai jopa huomaamaton. Kun siika on saatu tartutettua, pitää se nostaa varovasti kohti reikää. Siian suu on erittäin pehmeä, ja siksi se repeytyy helposti. Etenkin suuret yksilöt saattavat karata viime hetkillä, jos kalastajan otteet ovat liian kovat.
Siika ottaa mielellään pieniin mormyskoihin, joten syvältä pilkkiessä kannattaa käyttää tapsipilkkiä ja matalassa voi kokeilla pelkällä morrilla. Syötiksi kelpaavat ainakin surviainen, kärpäsentoukka ja madonpala.

Hauki
Haukea haetaan etenkin kaislikon tai ruovikon reunoilta, isoilla pystypilkeillä tai tasapainoilla. Siiman ja pilkin väliin kannattaa ehdottomasti sitoa peruke. Peruke, joka voi olla esimerkiksi teräs- tai titaanilangasta tehty, estää siimaa menemästä poikki joutuessaan hauen teräviin hampaisiin.

Hauki
Hauki. Kuva Juha Ojaharju

Hauelle pitää antaa aikaa iskeä. Samalla reiällä voi viipyä ainakin 5 minuuttia, jonka jälkeen siirrytään seuraavalle. Reikiä voi kairata valmiiksi vaikka kymmenen, ja näitä voi kiertää useampaan kertaan.
Hauki ottaa mieluusti suoraan pilkkiin, eikä sitä tarvitse syötittää. Pystypilkin koukkuun voi kuitenkin pujottaa pienen kalapalan tms. Tuoksuva syötti saattaa huonona kalapäivänä toimia iskun laukaisijana. Hauen tärppi on yleensä raju ja pilkkivavasta kannattaa pitää kunnolla kiinni. Ison hauen ylös saamiseen voi mennä tovikin, ja oiva apuväline tähän on pieni nostokoukku. Kun hauen pää on saatu reikään, pujotetaan nostokoukku varovasti hauen alaleukaan ja kala nostetaan ylös. Vapautettavat kalat nostetaan avannosta käsin. Käytä hanskaa käden suojana.

Rautu
Nieriä, joka tunnetaan myös nimeltä rautu, on erityisesti Ylä-Lapin saaliskala. Hyviä rautujärviä on erityisesti Norjan ja Ruotsin tunturiylängöillä. Rautu vaatii kylmää vettä selvitäkseen, ja siksi sitä tavataan nimenomaan pohjoisesta. Rautua pilkitään usein niin kutsutulla rautulätkällä, jonka alle kiinnitettään tapsi. Tapsiin voi kiinnittää perhon, morrin tai vaikkapa kärpäsentoukilla syötitetyn koukun.

Rautu
Pilkkirautuja. Kuva: Petter Nissén

Rautujärvet ovat monesti hyvin kirkkaita ja raudun pilkintää voidaan siksi harjoittaa näköpilkintänä. Rautu on kaunis kala, joka on erittäin arvostettu myös herkuttelijoiden pöydässä
Marcus Wikström, Janne Rautanen

Kommentit