Pilkkijän kalalajit

Pilkkijän kalalajit

Pilkkimällä voit pyydystää lukuisia kalalajeja, eri kalalajit vaativat kuitenkin hiukan eri pilkintätapoja. Myös lajien olinpaikat eroavat toisistaan. Kohdistamalla pilkintä tiettyyn lajiin nousee todennäköisyys saaliin saamiseen. Sivusaaliit eivät ole mitenkään harvinaisia, sillä esimerkiksi ahvenpilkkijän saaliiksi jää usein myös särkikaloja, haukia ja joissain paikoissa myös kuhia.

Ahven

Ahven on pilkkijän tavanomaisin saalis, kuva: Heidi Pernu

Ahven on suosituin pilkkikalamme. Ahventa kannattaa etsiä rannan tai kaislikon tuntumasta sekä vedenalaisten matalikkojen reunamilta, siis sieltä missä pohjanmuodoissa on vaihtelua. Mikäli ahvenia on paikalla, niin ne ottavat yleensä nopeasti pilkkiin. Vaihda reikää muutaman minuutin välien kunnes löydät syövän ahvenparven. Hyvän ahvensaaliin salaisuus on aktiivinen ja ahkera kairaaminen, pilkkijän tulee löytää aktiiviset kalat. Ahven on parvikala, eli jos pilkkiin haksahtaa raitapaita, on hyvin todennäköistä, että reiän alla on lisää. Pitää toimia ripeästi. Kun ensimmäinen kala on repussa, pitää pilkin olla jo uudestaan matkalla kohti pohjaa. Tukeva ote pilkkivavasta ja pilkintä jatkuu. Pari pientä nykytystä, ja mikäli paikalla on lisää ahvenia, käy seuraava yleensä miltei heti koukkuun kiinni. Jos syönti tyrehtyy, niin tee lähistölle lisää reikiä. Ahven ottaa monenlaisiin pilkkeihin, aloittelijalle sopivia vaihtoehtoja ovat mm. tapsipilkki ja ketjupilkki. Syötiksi kelpaavat kärpäsentoukat, surviaiset, madot sekä juuri tapetusta ahvenesta otettu silmä. Ahvenen pilkintään soveltuu parhaiten n. 4-5 tuuman kaira.

Särkikalat

Särki on tavanomainen ahvenen pilkinnän sivusaalis, kuva: Heidi Pernu

Yleisin särjensukuisista kaloista on tavanomainen punasilmäinen särki. Punaiset silmät ja oranssit evät ovat hyviä tunnusmerkkejä. Särki elää parvessa ja sen kannat ovat viime vuosina runsastuneet. Ei ole ollenkaan tavatonta, että ahventa etsivä pilkkijä löytääkin ison parven hopeakylkisiä särkiä. Särki ottaa erittäin mieluusti pilkkijän tarjoamiin syötteihin. Särkikaloja ei kannata väheksyä, sillä niistä voi tehdä myös erinomaista kalaruokaa ja ne ovat hyviä myös täkykaloiksi. Särkikaloja voi ahvenpilkinnän tyyliin lähteä etsimään kairaten, mutta on olemassa muitakin keinoja. Särkikalat ovat persoja ruokinnalle, kaloja voi houkutella mäskillä, johon on lisätty esimerkiksi kärpäsentoukkia. Mäskin tehtävä on houkutella kalat paikalle.Mäskiä voi valmistaa kotoa löytyvistä aineksista mm. kaurahiutaleista, mutta myös kaupallisia versioita löytyy hyvin varustelluista kalastustarvikeliikkeistä.

Kuha
Kuha mielletään monesti araksi ja se saattaa jäädä tutkimaan kalastajan pilkkiä ennen kuin päättää siihen ottaa. Kuhapilkintä vaatii harrastajaltaan enemmän kärsivällisyyttä kuin ahvenpilkintä. Kuhaa pilkkiessä saa pilkin liikkeet olla rauhallisempia ja tauot vetojen välissä pidemmät.
Kuhalle voi tarjota sekä pystypilkkejä, että tasapainoja. Jopa kesäinen lusikkauistin kelpaa pilkiksi. Pilkkien koukut saavat olla hiukan isompia kuin ahvenpilkinnässä. Nro 6-8 terävä kolmihaarakoukku on sopiva. Syötiksi kelpaavat kärpäsentoukat, ahvenen silmät sekä pienehköt kalanpalat.

Tasapainopilkkiin haksahtanut komea kuha, kuva: Heidi Pernu

Kirjolohi

Kirjolohi on mielenkiintoinen vastus siiman päässä, kuva: Heidi Pernu

Kirjolohi ei kuulu Suomen alkuperäisiin kalalajeihin, vaan on Pohjois-Amerikasta tuotu kalalaji. Kirjolohta istutetaan joihinkin koskiin, järviin ja lampiin. Istutusvesistöihin on yleensä lunastettava paikallinen henkilökohtainen kalastuslupa. Kirjolohen tärppi saattaa olla rajukin, joten ote pilkkivavasta saa olla tiukka.  Kirjolohta voi pilkkiä pienillä lusikkauistimilla, isoilla mormyskoilla, leecheillä ja tasapainoilla, lisäksi kirjolohen ootto-onginta tahnalla (ks. ootto-ongen rakennusohje) on myös suosittua ja melko saalisvarmaa Syötiksi käyvät muun muassa kaupasta saatava syöttitahna, katkaravut ja kärpäsentoukat, myös perinteinen mato voi olla kirjolohelle vastustamaton syötti. Kirjolohet ovat  monesti melko suurikokoisia, joten niitä pilkkivän on syytä varautua kuuden tuuman kairalla.

 

 

 

Siika
Siika viihtyy kylmässä vedessä. Se on parvikala ja etsii aktiivisesti ruokaa läpi talven. Siikaa pilkkiessä kannattaa olla maltillinen. Jos sattuu saamaan siian, kannattaa laittaa nopeasti pilkki takaisin avantoon. Siikaparvi liikkuu nopeasti, mutta nopealla toiminnalle voit sada saaliiksi parvesta useammankin kalan. Kalaparvi – tai toinen – palaa ennen pitkää takaisin apajille, ja kalakekkerit alkavat uudestaan. Parhaimmat siikasaaliit saadaan rantamatalista syksyn kirkkailta jäiltä tai keväällä lumien sulettua. siikaa voi pilkkiä hyvinkin matalasta vedestä, jolloin näet kalan saapumisen pilkin luo.

Siika
Siika. Kuva: Jaana Vetikko

Siian tärppi on yleensä varovainen tai jopa huomaamaton. Kun siika on saatu tartutettua, pitää se nostaa varovasti kohti reikää. Siian suu on erittäin pehmeä, ja siksi se repeytyy helposti. Etenkin suuret yksilöt saattavat karata viime hetkillä, jos kalastajan otteet ovat liian kovat.
Siika ottaa mielellään pieniin mormyskoihin, joten syvältä pilkkiessä kannattaa käyttää tapsipilkkiä ja matalassa voi kokeilla pelkällä morrilla. Syötiksi kelpaavat ainakin surviainen, kärpäsentoukka ja madonpala.

Hauki
Haukea haetaan etenkin kaislikon tai ruovikon reunoilta, isoilla pystypilkeillä tai tasapainoilla. Siiman ja pilkin väliin kannattaa ehdottomasti sitoa peruke. Peruke, joka voi olla esimerkiksi teräs- tai titaanilangasta tehty, estää siimaa menemästä poikki joutuessaan hauen teräviin hampaisiin.

Hauki
Hauki. Kuva Juha Ojaharju

Hauelle pitää antaa aikaa iskeä. Samalla reiällä voi viipyä ainakin 5 minuuttia, jonka jälkeen siirrytään seuraavalle. Reikiä voi kairata valmiiksi vaikka kymmenen, ja näitä voi kiertää useampaan kertaan.
Hauki ottaa mieluusti suoraan pilkkiin, eikä sitä tarvitse syötittää. Pystypilkin koukkuun voi kuitenkin pujottaa pienen kalapalan tms. Tuoksuva syötti saattaa huonona kalapäivänä toimia iskun laukaisijana. Hauen tärppi on yleensä raju ja pilkkivavasta kannattaa pitää kunnolla kiinni. Ison hauen ylös saamiseen voi mennä tovikin, ja oiva apuväline tähän on pieni nostokoukku. Kun hauen pää on saatu reikään, pujotetaan nostokoukku varovasti hauen alaleukaan ja kala nostetaan ylös. Vapautettavat kalat nostetaan avannosta käsin. Käytä hanskaa käden suojana.

Rautu
Nieriä, joka tunnetaan myös nimeltä rautu, on erityisesti Ylä-Lapin saaliskala. Hyviä rautujärviä on erityisesti Norjan ja Ruotsin tunturiylängöillä. Rautu vaatii kylmää vettä selvitäkseen, ja siksi sitä tavataan nimenomaan pohjoisesta. Rautua pilkitään usein niin kutsutulla rautulätkällä, jonka alle kiinnitettään tapsi. Tapsiin voi kiinnittää perhon, morrin tai vaikkapa kärpäsentoukilla syötitetyn koukun.

Rautu
Pilkkirautuja. Kuva: Petter Nissén

Rautujärvet ovat monesti hyvin kirkkaita ja raudun pilkintää voidaan siksi harjoittaa näköpilkintänä. Rautu on kaunis kala, joka on erittäin arvostettu myös herkuttelijoiden pöydässä.

Made

Turskan sukulainen, Made kutee tammi-helmikuussa ja silloin se tulee matalille kovapohjaisille alueille kutemaan. Madetta pilkitään yleensä pimeään aikaan aina auringonlaskusta alkaen. Otsalampun valossa tehty madepilkkiretki on monelle upea kokemus! Made kasvaa melko suureksi ja se on erittäin voimakas kala, joten tärpit ovat sen mukaisia. Vavan pitää olla vahva ja siimaksi kannattaa valita paksua kuitusiimaa. Siimaan sidotaan iso mademorri (40-80g) ja se syötitetään kalanpalalla. Mateen pilkintä on melko yksinkertaisesta, morrilla tömistellään pohjaa, syötin haju ja veden värähtelyt houkuttelevat mateen paikalle. Koska kyseessä on melko isoksi kasvava kalalaji, kannattaa pilkkijän valita ainakin kuuden tuuman kaira mukaan madepilkille.

Öinen mateen pilkkiminen on jännittävä kokemus, kuva: Heidi Pernu

Tekstit: Marcus Wikström, Janne Rautanen ja Heidi Pernu