[vc_row][vc_column][vc_column_text]Aatin mielestä parasta oli kalastus!
Särkisalon perheleirillä kalastusniksit tulivat tutuiksi nuorille
Klippulan leirikeskuksessa Särkisalossa vietettiin elokuussa nelipäiväinen Valtakunnallinen perheleiri, joka kokosi yhteen reilut kolmekymmentä innokasta kalastajaa. Leiri avattiin kakkukahvein, joilla juhlistettiin Palatsi Fishing Teamin kaksikymmentä vuotta täyttävää toimintaa. Leiriläisiä kannustaneesta avajaispuheenvuorosta vastasi puolestaan Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalouspäällikkö Kari Ranta-aho.
Osalla nuorista oli vielä suu täynnä kakkua ja kermavaahtoa nenän päässä, kun he jo suuntasivat juoksujalkaa kohti omia kalastusvälineitään ja venerantaa – kalastamaanhan tänne oli tultu! Leirillä otettiin huomioon nuorten omat toiveet ja valtaosa venekunnista suuntasi aluksi haukien perään. Niitä toki saatiinkin, mutta lukumääräisesti melko niukasti ja ne kaikkein rotevimmat hauet eivät leukojaan uistinten ympärille sulkeneet.
Pikku hiljaa nuorten kiinnostus alkoikin kääntyä hauista kuhan- ja ahvenenkalastukseen – vieläpä sangen tuloksekkaasti. Kuhia tuli paremmin kuin, mihin aikaisempina leirivuosina oli totuttu, ja varovaisen arvion mukaan leiriläisten veneissä kävi kääntymässä reilusti toistasataa kuhaa. Suurin osa niistä tuli heitto- ja vertikaalijigaamalla, mutta kyllä vetouisteluakin hieman kokeiltiin.
Juhani innostui vertikaalijigaukseen
Leirillä kokeiltiin myös vertikaalijigaamista kaikuluotaimen avulla. Juhani Kakko oli yksi tähän kalastustapaan innostuneista nuorista. Pääsin seuraamaan läheltä, miten kaikki tapahtui.
Veneemme lipui silloin otollista kohtaa hitaasti tuulen mukana. Seurasimme Juhanin jigiä kaikuluotaimen näytöltä, kun näimme kalan nousevan pohjasta sitä kohti. Tästä alkoi reilun viiden sekunnin monologini, kun autoin Juhania tulkitsemaan, mitä kaiussa tapahtuu:
”Nyt nousee, valmiina iskuun! Ei ottanut, nosta hieman. Pääsi karkuun! Lähti perään, nyt valmiina! KIINNI!”.
Loppu on väsytystä ja historiaa – pojan ensimmäinen kaiun näytöltä narrattu vertikaalikuha ja vieläpä mitallinen sellainen oli veneessä.
Komeita ahvenia aamutuimaan-
Leirin aikana pidettiin osallistujille myös erilaisia koulutusrasteja, jotka sisälsivät lippauistinten valmistusta, erilaisia jigikalastusniksejä, kala- ja luontoaiheisen tehtäväpolun, onkilaitteen rakennusta ja ahvenen pohjaongintatekniikkaa sekä siihen sopivan tapsin valmistusta.
Jukka Vetikon pohjaongintarastilla antamat tekniikka- ja paikkavinkit tulivat tarpeeseen, kun heti rastin jälkeen suuntasimme veneen muutaman innokkaan nuoren kanssa ahventen perään. Jukan vinkit olivatkin ns. kova sana, sillä raitapaitoja tuli hyvin iltamyöhään saakka.
Innosta piukeat nuoret eivät olisi malttaneet lopettaa ollenkaan ja painostivat allekirjoittaneen aamuaikaiseen kalareissuun ennen aamiaista. Ja hyvinhän se unihiekka karisi aamulla silmistä komeita ahvenia nostellessa. Puoli kiloakin meni rikki pari kertaa.
Voisi kestää kaksikin viikkoa
Koko leirin ajan oli käynnissä suurimman ja pienimmän kalan kilpailut sekä kalalajien bongauskisa, jossa tavoitteena oli saada mahdollisimman monta eri kalalajia vapavälinein. Iltaisin innokkaimmat leiriläiset kahlasivatkin matalassa rantavedessä etsien pieniä kaloja ja eri lajeja otsa- ja taskulamppujen valossa.
Vaikka olin aistivinani pientä turnausväsymystä, niin juuri ennen leirin päättänyttä palkintojenjakoa kuulin nuoren suusta, että ”kyllä tällainen neljä päivääkin on hyvä, mutta voisihan sitä joskus olla vaikka viikon tai kahdenkin pituisia kalastusleirejä”.
Parasta oli kalastus!
Leirillä kahden poikansa, Onnin 12 ja Aatin 8, kanssa ollut Elina Huhti Loimaalta kiitteli sitä, että tällaisia leirejä järjestetään. Elina kertoi, että he ovat perheenä kiinnostuneita kalastuksesta. He eivät kuitenkaan tunne Loimaalta ketään, joka voisi harrastuksessa auttaa, eikä venettäkään lähipiiristä löydy.
”Ilman tällaisia leirejä olisi tosi vaikeaa lähteä kalaan yksin, kun ei ummikkona ymmärrä vieheistä, eikä oikein mistään muustakaan kalastukseen liittyvästä sanaakaan”, hän naurahti.
Vuonna 2013 Elina oli sattumalta Googlesta nähnyt, että tällaisia leirejä on olemassa ja ei aikaakaan, kun Onni oli jo pilkkileirillä. Siitä lähtien he ovat kalastusleireillä käyneet ja Elina kokee oppineensa niistä paljon.
Kun Aatilta kysyttiin, mikä leirissä oli parasta, vastaus oli selkeä: ”Kalastus”. Aatin pyytäessä äidiltään karkkia, naurahtaa Elina vielä:
”On täytynyt olla hyvä leiri, kun on karkkia jäljellä, kun leiri loppuu.”
Janne Antila[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][wdfb_like_button][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][fbcomments][/vc_column][/vc_row]