[Tämän kertainen postaus ei varsinaisesti liity kalastukseen, mutta ajattelin kuitenkin kertoa hieman opiskelusta Paraisten kalakoululla. Viime syksynä meillä oli oppiaineena vesillä liikkuminen. Opiskelu täällä kalakoululla on hyvin käytännön läheinen ja oikeasti touhutaan kalastukseen liittyvien asioiden kanssa. Yhtenä päivänä vesillä liikkumisen tunneilla lähdimme kokopäiväiselle venematkalle Jurmon saarelle. Ennen matkalle lähtöä piti meidän laatia reittisuunnitelma Jurmon saarelle, joka sijaitsee Turun ulkosaaristossa. Reittisuunnitelma tehtiin edellispäivänä ennen reissua ottaen huomioon seuraavan päivän sääennuste. Kirjanpitoon tuli siis merkitä tärkeimmät maamerkit/tuntomerkit, jotta pääsisi ehjänä veneen kanssa perille. Merkintöjä tehtiin paljon, sillä kartalla oli paljon linjatauluja, sektoriloisteita ja väyliä ym. Merikartan symbolit poikkeavat huomattavasti maakarttojen vastaavista merkeistä. Merikartan lukutaito on veneilijän ehdoton edellytys turvalliseen liikkumiseen niin saaristossa, sisävesillä, kuin avomerelläkin.
Reittisuunnitelman ja kartan lukutaidon lisäksi pitää myös osata eri merimerkit ja tietää miten merellä liikutaan. Alusten väliset väistämissäännöt on osattava sekä myös miten menee väylämerkinnät ja miltä puolelta minkä väriset poijut on kierrettävä. Merten tutuin liikennemerkki on viitta eli reimari. Reimarin värin ja hatun perusteella osoittaa se, miltä puolelta se on ohitettava. Merellä on oikeanpuoleinen liikenne kuten maallakin. Vastaantulevat veneet väistävät toisiaan muuttamalla suuntaansa oikealle. Samoin oikealta tulevalla on vesilläkin etuajo-oikeus, se on siis ”oikeassa”. Lisäksi myös saavuttava vene on aina väistämisvelvollinen. Muutenkin väistöliikkeet tulee tehdä riittävän ajoissa ja niin selvästi, että toinen veneilijä voi ne varmasti havaita ajoissa. Suuren onnettomuus riskin takia koskaan ei pidä ajaa toisen keulan editse.
Reissuun meni useampi tunti. Sää oli mikä mahtavin juuri sinä päivänä. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja merimaisemat olivat aivan mahtavat koko matkan. Saarelle saavuttuamme lähdimme kattelemaan paikkoja. Itse Jurmon saari on Korppooseen kuuluva saari. Saari on noin viisi kilometriä pitkä ja kilometrin leveä. Nimi Jurmo on arveltu tulevan suomenkielisestä nimestä Juurimaa. Jurmo on osaksi Saaristomeren kansallispuistoaluetta ja Metsähallitus on koonnut sataman pieneen mökkiin hienon näyttelyn Jurmon luonnosta, historiasta ja kulttuurista. Hieman oli outoa, kun lähdimme rannasta kävelemään kalliolle tai kukkulalle niin ei missään vaiheessa tullut yhtäkään puuta vastaan, aivan PUUTA vastaan. Ainoastaan tasasta kivikkoa ja soraikkoa. Onkohan selitys sille, että tarinan mukaan kuningas Kustaa Vaasa on aikoinaan määrännyt Jurmon metsät poltettaviksi ja jurmolaiset tapettaviksi, koska nämä olivat tulia sytyttämällä ohjanneet laivoja karille ryöstääkseen saaliin?
Yllätyksenä tuli se kuinka paljon siellä tuli käärmeitä vastaa. Hieman jänskätti kävellä niillä erittäin pienillä poluilla, jossa turistit olivat kävelleet. Onneksi käärmeet olivat erittäin säikkyjä ja ne luikkivat nopeasti tiehensä. Talot olivat juuri sellaisia siistejä, joita juuri olin ajatellut niiden olevan. Kylän talot olivat erilaisia pieniä puisia ja kauniita mökkejä. Saarella asustaa vakituiseen noin kymmenen asukasta, mutta kesäaikaan asukkaita on reippaasti enemmän. Ennen saarelaiset saivat elantonsa kalastuksesta, mutta nykyjään pääosa tulee matkailusta. Saarella onkin vierassatama, jonne sopii 80 venettä. Suosittelen ehdottomasti tekemään kesällä retken tuolle saarelle. On näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka. Jos omaa venettä ei omista niin saarelle pääse myös M/S Eivor yhteysaluksella.
Niin ja ehkä parasta kanssa oli meille mukaan koulusta pakatut eväät! Isot annokset kinkkukiusausta ja täyteläät lihapiirakat. Ruoka maistui hyvin ulkoilmamaisemissa. Tällä reissulla ja kurssiviikolla tuli opittua paljon vesillä liikkumisesta ja sen säännöistä. Seuraavalla viikolla meillä olikin vesillä liikkumisen näyttö, jossa katsottiin oltiinko opittu mitään 🙂 no mä pääsin lävitse. Täytyy vaan todet, että tää koulu on ollut todella hienoa. Paljon on opittu uutta käytännön kautta ja päästy näkemään ja kokemaan kaikkea uutta kalastuksen tiimoilta. Ei muuta kun hakupaperit vetämään Paraisille Livian kalakoululle jos vähänkään on kiinnostusta saada ammatti kalastuksen parista!