[vc_row][vc_column][vc_column_text]
Katastrofaalinen talvi ei pilannut Hämeen piirin pilkkileiriä
Paljon jouduttiin kalastustapahtumia perumaan tänä talvena, mutta Hämeen vapaa-ajankalastajapiirin pilkkileiri järjestettiin 6.-8. maaliskuuta jäätilanteesta huolimatta. Leiri toikin nuorille iloisen valon pilkahduksen harmaan talven keskelle.
Lapsia ja nuoria oli yhteensä 18 eri puolilta Hämettä ja jopa sen ulkopuolelta. Hämeen piirin leirit, kun eivät tunne rajoja, vaan kaikki ovat niille tervetulleita. Leiri järjestettiin Ikaalisissa Koivikon leirikeskuksessa, jonne oli jo kerran aikaisemmin pilkkileiri pystytetty.
Aurinko suorastaan porotti kirkkaalta taivaalta leirin aloituspäivänä, ja se jos mikä toi hymyn leiriläisten kasvoille. Ensimmäisenä päivänä kunnosteltiin välineitä ja tutustuttiin nuoriin ja he toisiinsa.
Täkykalastus tuli tutuksi
Lauantaiaamu näytti taas upealta, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.
Kalaan oli lähdettävä ja osa ei malttanut edes aamupalaa nauttia, kun pilkkireiän äärelle oli niin kova polte. Aluksi lähdimme jäälle taktiikalla, jolla oli tarkoitus etsiä kalaa eri syvyyksiltä ja myös hiukan eri välineillä.
Hauenkalastajien Mikko Salonen oli myös saapunut paikalle täkykalastusvälineineen. Tarkoituksena oli myös saada muutama hauki ruuaksi ja näytille. Lapset oppivat, kuinka täkykalastus toimii ja millä välineillä.
Kalan tulo oli nihkeää
Sieltä täältä nousi pieniä särkiä sekä kiiskiä, kunnes leirin nuorimmasta päästä ollut poika nosti 27 sentin ahvenen pilkkireiästä. Kalan saajan riemu ja huuto kuuluivat lahden toiseen päähän. Eipä aikaakaan, kun koko leiriväki oli löytänyt tiensä paikoille, josta kala oli noussut.
Kalan tulo jatkui silti nihkeänä, mutta onneksi kuitenkin jotain tuli. Särkiä, ahvenia ja leirin pisin kala, joka oli 41-senttinen hauki. Se nappasi Hervannan Kaukajärven kalakerhon virittämään tasapainopilkkiin.
Päivällä paistoi aurinko niin, että lapsetkin jo avasivat takkejaan ja ohjaajilta lähti takkia yltä. Rusketusraitojen muodostuminen tuli kaikille yllätyksenä. Illalla saunottiin ja rakenneltiin välineitä (mormuskavapa ja mormuskat,), jotka lahjoitti Karismax sekä KP Baits.
Kalaa alkoi heti tarttua
Sunnuntaina päätimmekin suunnata toiselle lahdelle, jossa emme olleet ennen käyneet. Kaislainen matalahko, mutta syvästi jyrkkenevä lahti oli tällä kertaa kohteena.
Yllätykseksemme kalaa alkoi heti tarttua nuorten onkiin ja sitä tuli ihan kivasti. Isompia sekä pienempiä ahvenia ja särkiparvetkin pitivät nuorten motivaation tiukasti otteessaan.
Leirin kuopus taisi aamulla hiukan itkua tirauttaa, kun kännykkäpeli olisi houkutellut enemmän, vaan kun kala tarttuikin siiman päähän, oltiin taas yhtä hymyä. ”KALA, KALA, KALA!” hän huusi, kun särki nappasi pilkkiin.
Kokeneitakin pilkkijöitä mukana
Leirillä oli myös paikallisia lapsia, jotka olivat jo kokeneita pilkkijöitä ja sen huomasi välineistä. Tasuria ja muita hienouksia oli pakit täynnä.
Pojat käyttivät tasureita, koska eiväthän he tulleet pieniä kaloja pilkkimään.
Vaan kun ohjaajia tarpeeksi kuunneltiin, sai jo päivän tyhjää nyppinyt poika leirin suurimmat ahvenet ja ne tulivat 15 minuutin sisään. Mormuska oli ison ahvenen mieleen kaikissa väreissä ja sekös nuoria ilahdutti.
Leiri meni kaikin puolin loistavasti ja pilkkikärpänen taisi purra useampaakin nuorta samaan aikaan. Leirikeskuksen henkilökunta sekä mittaamattoman arvokkaat apuohjaajat/vanhemmat tekivät leiristä ikimuistoisen ja unohtumattoman kokemuksen.
Kiitoksia kaikille ja nähdään taas seuraavalla leirillä.
Teksti ja kuvat: Kalastusohjaaja Jyri Haapanen[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][wdfb_like_button][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][fbcomments][/vc_column][/vc_row]