[vc_row][vc_column][vc_column_text]Moi!
Ennen kuin mennään itse asiaan, haluaisin kertoa vähän itsestäni. Olen Jenni, 16-vuotias melkein koko ikänsä kalastanut nuori Helsingistä. Ja no siinähän ne tärkeimmät olivatkin.
Herätys soi sunnuntaiaamuna 7.00. Muutamat ystäväni sanoivat leikillään hulluksi ja kertoivat, etteivät itse nousisi juuri mistään syystä viikonloppuna niin aikaisin. Itse olen usein se, joka nukkuu pisimpään ja helposti jopa kaksitoista tuntia yhteen menoon. Silti sunnuntaina sain itseni ylös aikaisin päästäkseni isäni mukaan pilkille.
Suuntasimme jäälle kahdeksaksi. Niin aikaisin aamulla jäällä ei ollut vielä ketään. Kokeilimme ensin läheltä muutaman kerran ennen kuin aloitimme paikan hakemisen. Päivästä muotoutuikin melkoinen patikointiretki. Rei’itimme jääkantta ahkerasti päivän mittaan, mutta kalat eivät vain olleet syönnillään. Matkaamme tarttui vain satunnaisesti muutama ahven.
Jäällä ei ollut kuin muutamia ihmisiä, me ja muutama muu pilkkijä sekä pari hiihtäjää ja leijanlennättäjä. Päivä oli siis varsin rauhallinen, ei juurikaan kaloja eikä juurikaan ihmisiä. Mutta ahventen lisäksi, tapasimme reissullamme muitakin kaloja. Lajeiksi tunnistimme ahvenen lisäksi kiisken, kuoreen eli norssin, kolmipiikin sekä kivisimpun.
Kolmipiikki pääsi kuvaan… ja vieressä poseeraa kivisimppu!
Päivä oli kuitenkin mukavan rentouttavaa ajanvietettä, vaikka saalis jäikin toivottua suppeammaksi. Tosin aika usein alkukaudesta saaliit ovat olleet vähän turhan kevyitä ainakin aikuisten kertomusten mukaan. Oli hauskaa bongata eri kalalajeja, vaikka juuri ahvenia ei tällä kertaa löydettykään. Niin kuin sanotaan, vaihtelu virkistää!
Seuraavaan reissuun!
-Jenni[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][fbcomments][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][wdfb_like_button][/vc_column][/vc_row]