Lajikalastajan kevät

Lajikalastajan kevät

Teksti: Tarmo Muuri
Kuvat: Liisa Alaoutinen

Aikaisin keväällä lajikalastajan kalenterissa on kaksi kalalajia, joiden pyytämiseen kannattaa juuri silloin panostaa. Muina vuodenaikoina lajien tavoittaminen onkin jo hieman haastavampaa. Siiat rantautuvat keväällä kalastajien ulottuville etsiessään pohjasta ravintoa ja vimpat taas nousevat keväällä jokiin kutemaan. Välineiksi siialle ja vimpalle valitaan pohjaonki. Koukkuun pujotetaan yleensä syötiksi mato.

Siika

Siian ongintakausi alkaa heti jäiden lähdön jälkeen ja se jatkuu aina toukokuulle saakka. Paras pyyntiaika alkaa kuitenkin jo muutama viikko jäiden lähdön jälkeen, jolloin vedet ovat hieman lämmenneet. Voit ostaa kaupasta valmiin siianongintasetin, mutta usein kalamiehet solmivat omat pohjaonkensa.

Tapsisiimaksi valitaan metrin mittainen 0,20–0,30 millin paksuinen monofiili. Koukkukokona käytetään yleensä kokoja 8–10. Tapsisiiman toiseen päähän solmitaan leikari, joka estää pääsiimassa olevan liukupainon valumisen tapsisiimaan. Leikarin toiseen päähän solmitaan pääsiima. Muista kuitenkin pujottaa ensin (20-30 g) liukupaino pääsiimasta läpi.
Pääsiiman tulee olla tapsisiimaa paksumpaa, koska jos koukku jää pohjaan kiinni, kalastajan menetykseksi koituu yleensä ainoastaan tapsin päässä oleva koukku.

Siianonkija suuntaa meren rannoille, jolloin suosituimmissa paikoissa voi nähdä kymmeniä kalastajia. Sopivia siiankalastuspaikkoja on myös aivan suurimpien kaupunkien läheisyydessä, joten kalaan pääsee vaikka bussilla. Sopivia kalastuspaikkoja kannattaa kysellä kokeneilta siianonkijoilta, mutta esimerkiksi Turussa Ruissalon länsiranta ja Helsingin Lauttasaari ovat tunnettuja siian ongintapaikkoja.

Parhaiten tavoitat siiat kovilta hiekka- tai kivipohjaisilta rannoilta.

Vimpa

Vimpat lähtevät kutuvaellukselle hieman siian ongintakauden hiivuttua eli vasta toukokuun puolella. Siian onginnan jälkeen voikin kätevästi siirtyä heti vimpan kalastukseen. Vimpan tunnistaa keväällä muista särkikaloista kutuasunsa ansiosta, jolloin sen kirkas suomupeite on muuttunut tummaksi ja vatsaevien tyvet oranssinhohtoisiksi. Vimpan tunnistaa kutuajan ulkopuolella muista särkikaloista parhaiten siikamaisen kuononsa ansiosta. Siian kuonosta poiketen suu kuitenkin työntyy ulospäin kuten lahnalla.

Varmimmin vimpapisteen saa kerättyä suuntaamalla jokiin ja niiden suualueille. Helsingin Vanhankaupunginkoski on tunnettu hyvänä vimpan ongintapaikkana, mutta myös muut jokien suut, kuten Kymijoen edusta, ovat otollisia vimpapaikkoja. Virtavedestä vimpaa kalastaessa muistathan varmistaa, että alueella ei ole ongintakieltoa ja olet hankkinut tarvittavat kalastusluvat.

Vimpan tunnistaa keväällä helpoiten kutuasustaan, jolloin evien tyvet muuttuvat oranssiksi ja kirkas suomupeite tummenee. Kalan selkään sekä päähän ilmestyy myös särkikaloille tyypillisiä ns. kutukyhmyjä.

Särkikalojen tunnistustaulukko

Kalalaji	Kylkiviivan suomut	Peräevän ruodot	Muu tuntomerkki
Allikkosalakka		11–14	lyhyt kylkiviiva
Hopearuutana	27–32	5 (pehmeät)
Karppi	33–40	8 (pehmeät)	viiksisäikeet, 2 paria
Lahna	48–60	26–30
Miekkasärki	pienet		pitkä, terävä rintaevä
Mutu	pienet	8–9
Pasuri	43–48	22–26
Ruutana	31–35	6–7 (pehmeät)	pyöreät evät, selkäevä 15–22, laikku pyrstön tyvessä (usein)
Salakka	46–52	17–22	pitkä peräevä
Seipi	48–53	7–9	peräevä kovera
Sorva	40–45	10–12	punertavat evät
Sulkava	67–75	37–46
Suutari	95–120	8–10	pyöreät evät
Särki	41–45	12–13
Säyne	53–61	11–13
Toutain	65–75	15–17	peräevä jyrkästi kovera
Turpa	44–46	8–10	kupera peräevä
Törö	40–45	6–7	viikset
Valkoevätörö	42–45	6–7	viikset
Vimpa	57–63	20–24	kuono

Lähteet: Fishbase.org, Koli L. Otavan kalakirja, Lehtonen L. & Nyberg K.  Suomen kalojen tunnistusopas. Koonnut: Liisa Alaoutinen ja Tarmo Muuri

Pystytkö laskemaan kuvan kalalta suomujen määrän kylkiviiva-aistin kohdalta ja käyttämään särkikalojen tunnistustaulukkoa kalalajin määrittämiseen? Vinkki: Laske punaisen viivan alapuolella olevat reiälliset suomut.

Lue lisää aiheesta:
– Lajikalastus
– Sisävesifongarin yölliset saaliit