[vc_row][vc_column width=”1/1″][vc_column_text]KIISKI – Gymnocephalus cernua
Kiiski on tuttu saalis useimmille kalastuksen harrastajille. Helpoiten kiiskiä saa ongella ja pilkkimällä. Sillä on varsin pieni suu, joten kiisken kalastuksessa kannattaa käyttää melko pieniä koukkuja ja syöttejä. Sopiva koukkuko on välillä 18-14. Syötiksi käyvät surviaissääsken, ja kärpäsen toukat sekä pienet madot ja madonpalat.
Tuntomerkit
Kiiski muistuttaa jonkin verran ahventa ja kuhaa, selvin ulkoinen ero on kiisken yhteenkasvaneet selkäevät.
Levinneisyys ja elinympäristö
Kiiski on sisävesikala. Se on yleinen laji lähes koko maassa, mutta puuttuu kuitenkin Jäämereen laskevista vesistöistä. Kiiski tulee toimeen monenlaisissa vesissä, erityisesti se suosii kirkkaita, savi-, kivikko- ja hiekkapohjaisia vesiä. Rehevöitymisen myötä kiisken osuus kalalajistossamme on kasvanut monissa vesissä.
Kiiski on yleisesti hyvin paikallinen pohjien asukki. Päivisin se oleskelee lähes liikkumatta pohjassa, kivien koloissa ja laiturien tai siltojen suojissa. Illan tullen se lähtee ravinnon hakuun.
Ravinto ja kasvu
Kiiski käyttää ravinnokseen pääasiassa hyönteistoukkia ja pohjaäyriäisiä.
Kiiski on annoskutija. Kutu tapahtuu 2-3 erässä huhti-kesäkuussa, jolloin se laskee mätinsä hiekka- ja kivipohjille. Mätijyvät takertuvat pohjakiviin ja kasveihin. Poikaset kuoriutuvat 5-15 päivän kuluttua.
Kiisken kasvu vaihtelee vesistöjen välillä. Yleiset mitat ovat 2-v.= 5,5-7 cm ja 4-v.= 9,5-12 cm. Tämänhetkinen SE -kiiski on saatu Kemijoesta ja se painoi 285 grammaa.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]