[vc_row][vc_column][vc_column_text]Nuoret kalastivat Tahinlammella kirjolohta
Ei se aina niin helppoa ole…
Pieksämäen Urheilukalastajat ry:n nuorten kalakerho kokoontui Tahinlammelle 10. päivä helmikuuta. Tavoitteena oli panna paremmaksi syksyn kalastuspäivästä, joka oli jäänyt mieltä kirvelemään. Silloin oli kalaa ollut liikkeellä hyvin, ja näimme upeita hyppyjä ja saimme tärppejäkin, mutta kalat pysyttelivät meitä jatkuvasti pari pyrstön heilautusta edellä.
Nyt lauantaiaamun sää suosi meitä, sillä tuuli ei kiusannut ja pakkanen oli maltillisesti alle -10 astetta. Lähtökohtaisesti siis loistosää, ja myös edellispäivän tankkiauton vierailu nosti kalastusviettiä runsaasti. Noin klo yhdeksältä kuusi kerhon nuorta saapui aloittelemaan pilkintää. Hienosti nuoret olivat asiaan vihkiytyneet ja valmistautuneet. Esimerkiksi he olivat jo torstain kerhoillassa aloittaneet kalareissun valmistelut huoltamalla välineensä kirjolohen pilkintää varten.
Näkyykö kaiussa mitään?
Paikan päälle oli tuotu myös varavälineitä sekä ootto-onkia, mutta nuorilla oli vahva usko omiin välineisiinsä. Ja koska oli kyseessä kalareissu, eivät nuoret jääneet kokoontumisen jälkeen tulipaikalle, vaan levittäytyivät pilkkimään heti luvan saatuaan. Kiinnostusta lisäsi myös pilkkikaikuluotain, jota nuoret kävivät ahkerasti katsomassa ja noin viiden minuutin välein kuuluikin kysymys: ” Näkyykö kaijussa mitään?”
Kaikki yrittivät sitkeästi ja aika ajoin sieltä täältä kuului: ” Täällä kävi joku!” Kalaa siis oli liikkeellä, mutta tärpit olivat tosi varovaisia, vain sellaisia tönäisyjä lätkiin, lohimorreihin ja liitseihin.
Nuorilla hieno asenne
Jossain vaiheessa seuran puheenjohtajakin piipahti katsomaan pilkkimistä ja toi samalla makkaraa ja mehua evääksi. Nuotio loimusi hienosti, ja välillä joku nuori kävi paistamassa ns. pakollisen kalareissun makkaran.
Kalastaminen vei kuitenkin edelleenkin pidemmän korren kuin tulilla istuminen. ”Kalallehan tänne tultiin, eikä tulille istumaan”, taisi joku tokaistakin nuorten hienon asenteen osoittaen.
Kolmas kerta toden sanoo
Sitkeästä yrittämisestä huolimatta saalispussit jäivät lopulta avaamatta. Silti yhtään negatiivista sanaa päivästä ei nuorilta kuulunut, päinvastoin.
Myös seuran muut mukana olleet avustajat (aktiivisia Tahin kävijöitä), ihmettelivät sitä, ettei kalaa nyt tullut, vaikka sitä oli edellispäivä saatu. Kierros lammella kertoi paljon lisää päivän tilanteesta. Jäältä löytyi verijälkiä vain parilta avannolta. Tämä osoittaa sen, ettei se kirjolohi olekaan niin helppo kalastettava, vaikka niin voisi olettaa…
Kun nuoret lähtivät iltapäivällä kohti kotia, tuumimme kuitenkin, että kyllä kolmas kerta toden sanoo ja tämä reissu otetaan uusiksi keväämmällä!
Aki Hirvonen[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]