Hei!
Viime päivityksestä on vierähtänyt jo aikaa, vaikka kalassa on kyllä tullut käytyä. Nyt ajattelin hieman kertoa syysloman ajasta, joka tuli vietettyä pääosin vesillä. Lokakuun 16 ja 17 päivä kisattiin valtakunnallinen hauenkalastuskilpailu, johon osallistuin kaverini Ossi Kannoston kanssa. Hauenkalastajat open eli tuttavallisemmin HK-open kilpailuja pidetään keväisin ja syksyisin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun itse osallistuin tämänlaiseen kilpailuun. Kisassa on tarkoitus saada 5 mahdollisimman pitkää haukea, joista otetaan kuva mittalaudan päällä tägilapun kanssa ja vapautetaan kuvaamisen jälkeen. Kalastaa saa missä päin Suomea haluaa.


Vesistöiksi meille valikoitui muutama pienempi järvi, joissa tiesimme olevan mahdollista saada isoja haukia. Vieheinä käytimme lähinnä shadejä, joilla on pituutta noin 20 senttiä. Haukien etsimiseen käytimme viistokaikuluotainta sekä live-luotainta. Lauantai aamuna olimme järvellä luotailemassa ja odottelemassa tägisanan julkistamista eli kilpailun alkua. Heti aamusta löytyikin hyviä kaloja, mutta ne eivät kelpuuttaneet mitään vieheitä. Välivedestä heitettynä onnistuimme saamaan kaksi mittalaudalle kelpaavaa kalaa, mutta eivät vielä lähelläkään meidän tavoitteitamme. Päätimme nostaa veneen ja vaihtaa järveä, kun kello oli hieman yli keskipäivän.
Päivän toisella järvellä oli muutama muukin tiimi, järven pienestä koosta huolimatta. Ossi hetken luotailun jälkeen löysi hyvän kokoisen hauen, joka oli aivan pohjassa kiinni ja olisi jäänyt minulta varmasti huomaamatta. Pian oli kuitenkin jo kala kyydissä ja saatiin ensimmäinen metrikala tuloskortille. Keli oli erittäin mielenkiintoinen, sillä välillä paistoi aurinko ja välillä satoi räntää tai rakeita. Ongimme päivän loppuun asti tällä järvellä, kunnes pimeän ja kalojen huonon syönnin yhdistelmä lähetti meidät nukkumaan.

Toisena kilpailupäivänä lähdimme järvelle, jossa emme eilen olleet käyneet. Saimme veneen veteen jo aamuhämärässä. Heti aamusta löysimmekin liveluotaimella erittäin komean kalan, mutta emme saaneet sitä ottamaan vieheeseen. Saimme aamupäivällä joitain haukia ja ilmoitimme loputkin kalat järjestäjille, jotta yhtään kalaa ei jäisi tuloskortilta uupumaan. Tässä kohtaa kilpailua tuloskortillamme oli 100,94,93,84,83 senttiset hauet. Ymmärsimme jo tässä vaiheessa, että jokin pitäisi muuttua, jos meinattiin yli viiden metrin yhteistulos saavuttaa. Ei lähdetty kuitenkaan enää vaihtamaan järveä, sillä se olisi vienyt liian paljon aikaa. Löysimme vielä toisen todella ison hauen, jota yritettiin saada ottamaan tarjottuihin vieheisiin lähes tunnin ajan. Kala pyöri saaren edessä matalassa ja oli kiinnostunut vieheistä. Saatiin kala lopulta hieman tönäisemään heittämääni shadiä, mutta kala ei pysynyt kiinni. Arvioimme kalan pituudeksi jopa 120 senttimetriä, joten tämä jäi tietenkin harmittamaan.

Tulokseksi lopulta jäi tuo 454 senttimetriä, johon ei oltu tyytyväisiä. Mahdollisuus oli saavuttaa reilusti yli viiden metrin tulos, mutta emme vain saaneet kaloja ottamaan vieheisiin. Varmasti noin 20 eri metrikalalle tarjoilimme viehettä viikonlopun aikana. Pääasiassa kalastus tapahtui niin, että sekä viehe, että kala olivat liveluotaimen näytöllä nähtävissä. Saimme kaloja sekä syvemmästä vedestä, että aivan matalasta. Kokemuksena kilpailu oli hieno ja tulen jatkossakin varmasti osallistumaan kyseisen formaatin kisoihin, ehkäpä jo kevään HK-openiin. Kisassa oli kaksi sarjaa. Kisasimme Rennosti-sarjassa ja tuloslistan mukaan sijoituksemme oli 96/1059. Kiitokset Ossille ja kisan järjestäjille sekä onnea voittajille.

Sitten syyslomaviikko tuli vietettyä Keski-Suomessa mökkeillen. Kalastus painottui ahveneen, lähinnä siksi koska kuhien enemmistö oli hukassa. Joitain kuhia löysin, mutta olivat liian syvällä. Ahvenia löytyi eniten muutaman metrin vedestä, mutta syönti oli heikkoa. Suurimmat ahvenet olivat noin 30 senttisiä. Reissuun mahtui yksi isompi kuha, jonka kaverini sai, kun ohjasin venettä. Lähdimme iltakalaan ja hetken luotaamisen jälkeen löysin alueen, jossa oli muutama paremman luokan kuha välivedessä. Kalat olivat kovassa liikkeessä. Tarkoitukseni oli ajaa kalan päälle viistokaikuluotainta sekä 2d näkymää käyttäen, mutta kalojen liikkuminen tietenkin hankaloitti hommaa. Hetken venettä pyöriteltyäni alueella kaverini sai vertikaalijigin tiputettua kuhan näkökenttään ja kalan hetken katseltua jigiä kala tärppäsi ja pysyi kiinni. Pienoisen taistelun jälkeen saimme kalan haaviin ja nappasimme kalasta kuvat ja päästimme vapauteen. Hieno kokemus ja isoin kuha, jonka itse niin sanotusti kipparoin. Kala muistutti minua taas siitä, millaisia kaloja on mahdollista saada täsmävertikaalia käyttämällä. Kalastus kylmän veden aikaan on haasteellista, mutta palkitsevaa. Vielä on hetki avovesikautta jäljellä, ennen tulevaa pilkkikautta.