[vc_row][vc_column][vc_column_text]Moi!
Nyt on saanut tutustua reilun viikon verran Tampereen Pyhäjärveen ja opiskella tätä kotivesistöäni. Voin sanoa, että hukassa ollaan ja pahasti. Kelit vaihdelleet rajusti helteestä viileään ja aurinkoisesta ukkoseen. Tuuli on pilannut monta kalapäivää. Kuhat hukassa ja vähäiset kaiun piirtämät kalakaaret eivät millään syö. Ahventakaan en oikein löytänyt, mutta syvää vettä vain luotasinkin. Kuhaa löytyi matalan läheltä noin 7 metrin vedestä, mutta ei ottanut syödäkseen sitten millään. Pari tärppiä vain. Kaloja ei siis veneeseen asti ja ahvenetkin loistivat poissaolollaan. Alkukausi ollut kyllä vaikea, mutta eiköhän tämä tästä helpotu. Kesälomakin alkoi jo hetki sitten, joten nyt pääsee kalaan ilman rajoitteita.
Tällä kertaa pönökuvia ei siis ei ole. Pari alamittakuhaa ja yhden ahvenen vain saanut. Olen kuullut, että porukka saa kalaa todella matalasta, joten ehkä turhaankin hakannut päätä seinään ”normipaikoilla”. Virheet on hyvä myöntää, jotta oppii jotakin. Olisi täytynyt enemmän vain luottaa syvyyteen ja pohjan muotoihin ja heittää matalaa vettä, kivikoita ja patteja. Uskoni kaikuluotaimen näkymiin on hiukan liian kova ja yleensä heitän vain luodattuja kaloja. Näissä olosuhteissa, olettaen, että kala on matalassa niin kaiusta on vähemmän apua mielestäni kuin normaalisti esimerkiksi 7 metrin penkkaa kalastaessa.
Pyhäjärven osalta en silti luovuta, vaan nyt viimeistään on aika unohtaa täsmäkalojen etsiminen viistosta ja heittää pohjan muotoihin perustuen paikkoja läpi. Muillekin järville Pirkanmaalla olen menossa, mutta jos nyt ensin edes yksi onnistunut reissu Pyhäjärvellä. Toivotaan, että kohta saisin myös kalakuvia tänne teille näytille. Kireitä siimoja![/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]