Kalalle ja kylpylään Imatralle

Kesän lopussa lähdimme perheen kanssa kylpyläreissulle. Valitsimme Imatran kohteeksi sillä meidän perheen naiset  halusivat kylpylään ja me miehet haluttiin kalalle. Niinpä me isän kanssa kalasteltiin Vuoksella, kun naiset kylpivät. Vuoksella kalastusmaisemat olivat huikeat. Ei niitä turhaan esitteissä ole kehuttu kansallismaisemiksi.

Ennen kalalle menoa piti kummiskin käydä ostamassa luvat. Ajoimme Vuoksen kalastuspuistoon ostamaan luvat. Kalastuspuisto sijaitsee hyvin keskeisellä paikalla, joten sinne löytää varmasti. Kalastuspuistossa on tarjolla kalastuspalveluja, leirintäalue ja ravintola. Alueella on myös kirjolohiallas, josta voi käydä kalastamassa itselleen kirren ja savustaa heti paikan päällä. Kirjolohia  pidettiin pienissä verkkosäkeissä. Näky ei mielestäni ollut hirmun hyvä. Osa kaloista oli selvästi haavoittuneita. Ne uiskentelivat pohjalla ja varmasti kärsivät.

Saimme Kalastuspuiston luvanmyyjältä vinkkiä mistä kannattaisi mennä kokeilemaan. Suuntasimme ensin Neitsytniemeen, joka on Vuoksen uusimpia rakennettuja kohteita. Alueelle on rakennettu kalastajia varten hulppean kokoiset kalastuslaiturit. Pitkältä laiturilta oli helppo kalastaa ja siellä on myös mahdollistaa liikkua pyörätuolilla ja kalastaa. Heittelimme useamman tunnin eri puolilta laituria. Neitsytniemi on yksi parhaimmista paikoista saada ahvenia. Kuulemma yli kiloset ahvenet eivät ole Vuoksella harvinaisia. Meiltä ne kuitenkin jäi saamatta…

Seuraavana aamupäivänä lähdimme kokeilemaan Mellonlahden matalikkoa. Olin saanut vinkkejä hyvistä paikoista kalakaveriltani, joka asuu Imatralla. Mellonlahden erityiskalastusalue sijaitsee Imatran koskenuoman eteläpäässä. Mellonlahti on erotettu Vuoksesta erillisellä patotiellä. Kalakanta siellä on erittäin runsas. Sieltä on saatu siikaa, järvitaimenta ja harjusta. Lisäksi sinne istutetaan vuosittain kirjolohia. Aika hiljaista oli kalarintamalla, joten päätimme muutaman tunnin kalastuksen jälkeen lähteä myös vähän kylpemään.

Illalla lähdimme vielä kokeilemaan josko meitä vihdoin onnistaisi. Ajoimme auton ihan Imatran Valtionhotellin viereen ja lähdimme kävelemään voimalaitoksen patoaltaiden taakse. Siitä olikin pieni kävelylenkki kalapaikolle, jotka olivat toisella puolella niemeä. Sinne ei päässyt autolla. Paikalle saavuttua aloin laittelemaan kalaromppeita kasaan, sillä olin ottanut perhovavan sekä virvelin mukaan. Kalapaikat olivat huippu hyvät. Vesi oli kirkasta ja virtaukset olivat mitä mainiot. Kalastajia oli paikalla useampikin. Kahlasin ja kalastelin kivien päältä. Yhtä-äkkiä veden pinta alkoi nousemaan hurjaa vauhtia. Tajusimme, että ilmeisesti Imatrankosken patoportit oli avattu ja koski todellakin kuohusi. Kesällä koskella järjestetään iltaisin koskinäytös, joka kestää reilun vartin ja sen aikana vettä virtaa 500 m³/s. Kiiruhdin rannalle ennen kuin se oli liian myöhäistä. Muutama kalastaja jäi veden saartamaksi ja he joutuivat uimaan rannalle. Aivan uskomatonta millä voimalla veden pinta nousi hetkessä.

Pitkän heittely ajan jälkeen jäätiin kuiteskin taas ilman saalista vaikka oli kaikenmaailman uistimia ja perhoja uitettu, mutta ei kalan kalaa. Onneksi maisemat korvasivat huonon kalaonnen ja olihan vieressä myös tulentekopaikka, jossa grillattiin makkarat. Kala-apajilta siirryin toisille apajille nimittäin metsäpolun varrelta tuli löydettyä kanttarelleja. Poimin ne mukaani ja kotona äiti valmisti niistä hyvää kastiketta.