[vc_row][vc_column width=”1/1″][vc_column_text]Tajusin just, että ole
n ihan unohtanut kertoa kalastamisesta Vantaankoskella. Vantaankoski on paikka, jossa olen käynyt elämäni aikana eniten kalassa. Asuin ennen aivan kosken vieressä ja silloin tuli vietettyä paljon aikaa koskella. Koulusta päästyäni pakkasin kalastusvehkeet ja pyöräilin koskelle kalalle. Vuosiluvalla kalastaminen koskella on edullista. Saalista on tullut lähes aina, sillä tunnen kosken pätkän niin hyvin ja tiedän paikat missä kalat lymyävät.
Kalapaikat vaihtelevat montuista kivenkoloihin. Eniten tykkään itse kalastaa sellaisissa paikoissa, joissa on vähäsen haastetta ja joihin pääsee myös kahlaten. Jännittävin paikka on yläjuoksulla, jossa on pato. Padolle pääsee vain kulkemalla parin lankun ylitse. Talven jälkeen, kun lumi ja jää sulaa niin tulvat ovat niin suuret että vesi syöksyy padon yli kovalla virralla. Välillä vesi on myös niin korkealla ja niin sameista, että siellä on ihan turha edes haaveilla kalastamisesta ja kalojen saamisesta.
Koskella kalastan tietenkin virvelillä ja perholla. Parhaimmat ottivärit ovat olleet pinkki ja musta. 
Itse tykkään heitellä pieniä lippoja ja vaappuja, mutta myös heittoperhot ovat tehokkaita koskella. Vantaankoskelta saa pääsääntöisesti kirjolohta, mutta taimenta saa myös paljon. Harjusta, ahventa ja haukea on myös mahdollisia saada koskesta. Harjusta en ole vielä sieltä saanut, mutta muualta olen.
Vantaankoskelle istutetaan usein kaloja ja siksi sieltä myös tulee kalaa. Olen sattunut joinakin kertoina itse olemaan paikan päällä, kun kaloja istutetaan. Rantaan tulee ensin iso lava-auto, jossa on pitkä letku. Letkusta kalat sujautetaan jokeen . Kalathan eivät aina ole heti syöntituulella, jos ne ovat ruokittuja kalankasvatuslaitoksella.
Minua ärsyttää, kun koskella on ulkomaalaisia ja myös jonkin verran suomalaisia, jotka kalastelevat ilman lupia ja ottavat ylös kaiken kalan minkä saavat rajoituksista piittaamatta. Valitettavasti näin kosken kalakanta vähenee pikkuhiljaa. Eniten ottaa päähän ihmisten jättämät roskat ja siimat, joihin erityisesti sorsat ym. eläimet sotkeentuvat ja kuolevat.
Koskella olen tutustunut moneen kalastajaan. Törmään siellä tuttuihin naamoihin ja jään heidän kanssa juttelemaan. Olen aina halunnut neuvoa ja opastaa ihmisiä kalastuksen parissa ja Vantaankoskella olen päässyt monta kertaa niin tekemäänkin. Ihmiset ovat olleet iloisia ja ihmetellet, että miten olen nuoresta iästä huolimatta niin tietoinen koskesta ja kaloista. Mukava lapsuuden muisto koskelta on, kun sain kerran ”palkaksi” yhdeltä mieheltä hänen itse tehtyjä vaappuja. Koskella ovat myös kalastuksenvalvojat tulleet tutuksi. Tavoitteena itselläkin on jonain päivänä olla kalastuksenvalvoja.
Tänä keväänä ja kesänä olen muutaman kerran ajanut mopoautollani Vantaankoskelle kalaan Nurmijärveltä. Muuten tämä alkukesä on mennytkin kesätöiden merkeissä, joka on kuitenkin liittynyt myös kalastukseen. No se onkin sitten toinen tarina ja katsotaan josko kirjoittelisin siitä seuraavassa postauksessani. Vantaankoskella on mielestäni kiva kalastaa ja suosittelen kokeilemaan. Itse viihdyn siellä ja kalaakin sieltä on tullut. Tylsänä hetkenä voi aina mennä kosken vieressä olevalle grillille kebabille tai pizzalle ja sen jälkeen maistuu kalastus taas…[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column width=”1/1″][wdfb_like_button][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column width=”1/1″][fbcomments Width=”400″ num=”5″][/vc_column][/vc_row]