Ravustuskausi on paree aikaa meneillään niin ajattelin kertoa tässä blogissa omista ravustuskokemuksista. Itse ravustuskausihan pyörähtää käyntiin aina heinäkuun 21. päivänä klo 12 ja päättyy lokakuun lopussa. Kuumin sesonki kestää syyskuun puoliväliin saakka. Ravustuksessa tulee myös muistaa, että on luvat kunnossa. Ravustukseen tarvitsevat aina 18-64 vuotiaat kalastajat erillisen kalastusluvan kalaveden omistajalta sekä myös Valtion kalastonhoitomaksu tulee olla suoritettuna. Ravuilla ei ole valtakunnallista alamittaa, mutta kalastusalueet voivat niitä asettaa. Hyvänä saaliskokona pidetään vähintään kymmentä senttiä.
Itse en ole käynyt ravustamassa niin eritysien monta kertaa. Olen ollut mukana parilla Tuusulanärven Urheilukalastajien ravustusleirillä ja ihan mukavaa hommaa se on ollut. Jännitys on aina kova, kun mertoja menee kokemaan, että onko jotain edes mennyt mertaan. Syöttinä yleensä käytetään kalanpalasia. Särki on käytetyin ja paras syötti, mutta myös muut syöttikalat kuten lahna kelpaavat ravuille. Syötiksi löytyy myös niin sanottuja papanoita tai jonkinlaista rehua, jota voi käyttää syöttinä. Rapuja voi pyytää monella eri tavoilla. Suosituimpana pyyntivälineenä toimii muovista valmistettu rapumerta. Merrassa on suuri sisääntuloaukko, joka helpottaa rapujen sisäänpääsyä. Irrotettavaan syöttipidikkeeseen syötin asennus on helppoa. Pikalukituksen avulla merran avaa ja sulkee merran keskeltä, joten tyhjentäminen on nopeaa. Rapuja voi poimia käsin ja erilaisia rapukeppejä apuna käyttäen sekä myös rapuhaaveilla.
Merrat lasketaan yleensä päivällä ja käydään kokemassa yön jälkeen. Rapu liikkuu eniten hämärässä. Mertoja kannattaa käydä kokemassa aivan aamuhämärässä tai jopa pimeässä. Ne kerrat jolloin olen ravustanut ovat olleet Keravanjoella Kellokoskella. Saalista ollaan saatu hyvin. Ravut viihtyvät erityisesti pienissä tai keskikokoisissa järvissä esimerkiksi virtauspaikkojen läheisyydessä. Suomessa pyydetään joko kotimaista jokirapua ja pohjoisamerikkalaista alkuperää olevaa täplärapua. Ravut tunnistaa siitä, että täpläravulla on vaalea täplä saksen hangassa kun taas jokiravulla on pieniä piikkejä selkäpanssarin molemmin puolin. Suomessa suurin enemmistö saaliista on täplärapuja. Täplärapuja pyydystetään järven rantojen ja karikoiden kivikkopohjilta. Lumpeikot ja veteen kaatuneiden puiden vierustat ovat hyviä pyyntipaikkoja. Olemme myös käyneet koeravustamassa Paraisten kalakoulumme kanssa erilaisissa puroissa ja lätäköissä, joka oli erittäin mielenkiintoista. Kyllä ne ravut matelee erikoisissa paikoissa.
Uutena asiana tänä vuonna on uuden kalastuslain myötä kaupallisten kalastajien täytynyt rekisteröityä ELY-keskukseen. Virkistyskalastajan ei tarvitse rekisteröityä jos myy kauden aikana enintään 300 rapua ja vain suoraan kuluttajille.
Rapujuhlissa onkin hyvä herkutella näitä saksiniekkoja!