HARJUS – Thymallus thymallus

Komean selkäevän omistava harjus on monen heittokalastajan, pilkkijän ja etenkin perhokalastajan toivelistan kärkipäässä.

Levinneisyys ja elinympäristö
Harjus on sisävesikala. Sitä esiintyy maassamme Vuoksen vesistön järvissä sekä Oulujoen vesistössä ja siitä pohjoiseen monin paikoin. Myös Keski-Suomen vesistä löytyy istutuksista peräisin olevia harjuskantoja. Rannikollamme harjusta tavataan Selkämeren pohjoisosista ja Perämerestä. Harjusta on sekä paikallisia että vaeltavia kantoja.
Harjus vaatii viileän ja hyvin happipitoisen veden. Se suosii joessa virtapaikkoja, joista se välillä laskeutuu suvantoihin ja järviin. Järvissä ja meressä se viihtyy parhaiten karikoissa ja kivikkoisilla rannoilla.

Ravinto
Ravinnokseen harjukset käyttävät hyönteisiä, nilviäisiä ja ­äyriäisiä. Isot harjukset syövät myös pieniä kaloja, ruokalistalle voi päätyä ainakin simppuja, piikkikaloja, ahvenia, mutuja ja kuoreita.

Lisääntyminen ja kasvu
Harjusten kutuaika on heti jäiden lähdön jälkeen huhtikuun lopulta kesäkuun alkuun. Tällöin ne kokoontuvat järvissä matalille selkäkareille ja virtaavassa vedessä sorapohjille. Poikaset kuoriutuvat 3-4 viikon kuluttua.
Harjus voi hyvissä ravinto-olosuhteissa kasvaa neljässä vuodessa 40 cm pituiseksi. Lapin karuissa vesissä 40 cm saavuttamiseksi voi kulua lähe kymmenen vuotta. Harjuksen Suomenennätys on 2,47 kiloa, se on saatu Utsjoen vesistä pilkillä.