Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry
SVK Jäsenille

MUSTATÄPLÄTOKKO – Neogobius melanostomus

Mustatäplätokko on lajilistamme uusimpia tulokkaita. Se on tavattu Suomen rannikkovesistä ensimmäistä kertaa vuonna 2005, minkä jälkeen laji on levinnyt laikuittaisesti pitkin rannikkoamme. Kalan levinneisyydestä on saatu lisätietoa lajikalastajien järjestämissä Kalamaratoneissa: Mustatäplätokko havaittiin ensimmäistä kertaa Helsingissä vuoden 2009 Kalamaratonissa ja vastaavasti ensimmäinen havainto Kotkasta saatiin Kalamaratonin yhteydessä vuonna 2015. Laji on nopea leviämään ja valtaa yleistyessään ahneesti elintilaa itselleen esimerkiksi mustatokoilta (Gobius niger). Mustatäplätokkoa pilkitään ja ongitaan pohjan tuntumasta esimerkiksi kaupunkien satamissa. Ruokakalanakin se on mainio -vaikkakin harvoin Suomessa hyödynnetty.

mustatäplätokko
Tämä mustatäplätokko tarttui pilkkiin Helsingissä Ruoholahden kanavalla. Kuva: Maiju Puranen

Tuntomerkit
Mustatäplätokon paras tuntomerkki on lajin nimen mukainen selkeä musta täplä sen etummaisen selkäevän takaosassa. Väritykseltään kala on vaaleanruskeasävyinen ja sen kyljessä on tummia laikkuja. Kutuaikana kesällä koiras on lähes musta. Pää on jykevä ja myös muu ruumiinrakenne on melko vankka. Mustatäplätokon vatsaevät ovat tokkokaloille tyypillisesti kasvaneet kiinni toisiinsa ja muodostavat imukuppimaisen yhtenäisen vatsaevän. Mustatäplätokko muistuttaa mustatokkoa, mutta selkäevän musta täplä paljastaa kalan mustatäplätokoksi.

Ravinto
Mustatäplätokko käyttää pääravinnonlähteenään nilviäisiä, kuten simpukoita ja kotiloita. Niiden lisäksi se syö myös esimerkiksi pikkukaloja, mätiä, katkoja ja pohjaeläimiä.

Levinneisyys ja elinympäristö
Lajin alkuperäinen esiintymisalue kattaa Mustanmeren ja Kaspianmeren reuna-alueet. Sieltä se on levinnyt laivojen painovesilastin mukana Pohjois-Amerikkaan ja Itämerelle. Suomessa lajia on viimeisimmän tiedon mukaan havaittu 12 sataman lähivesistä. Elinympäristönään mustatäplätokot suosivat melko matalia kivi- sora- ja hiekkapohjaisia rannikkoalueita, mutta talveksi ne siirtyvät hieman syvempään. Kyseessä on uimarakoton pohjakala, joka oleilee pitkälti paikallaan pohjaa vasten pötköttäen esimerkiksi kiven suojassa.

Kasvu
Alkuperäisillä elinalueillaan mustatäplätokko voi saavuttaa jopa 8 vuoden iän ja 25 cm:n pituuden. Suomessa mustatäplätokon elinikä on 3­-5 vuotta ja tavallinen koko 10-20 cm. Suomen ennätyskala painoi 242 grammaa ja tuli saaliiksi verkolla Helsingissä toukokuussa 2015.

Tallenna